Yhteiskuva kasvattajalla hetkeä ennen lähtöä kotiin |
Kotimatkalla (anteeksi maaninen ilmeeni 😂) |
Tiistaina, eli ensimmäisenä kokonaisena päivänä yhdessä, meillä oli vähän ongelmia syömisen kanssa. Velho nimittäin jätti päivällisestään osan kuppiin, ja iltapalaan hyvä kun koski. Tämä oli mulle aivan uutta, sillä Ukko on ihan alusta asti ollut sellainen, että kaikki menee hetkessä. Olin kuitenkin antanut päivällä jonkin verran namia - en nyt hirveästi, mutta kuitenkin - pienissä koulutushetkissä ja lenkillä etenemisen nopeuttamiseksi. Samoin annoin todennäköisesti alussa vähän turhan isoja annoksia. Namia vähensin siis minimiin ja annoksiakin pienensin hiukan, ja nyt maistuu jo paremmin.
Toinen asia, mikä on näiden päivien aikana hiukan huolettanut (jos nyt tässä vaiheessa mitään vielä voi sanoa) on se, että Velho vaikuttaa äänekkäämmältä kuin Ukko samanikäisenä. Ei se juuri leikkiessään hauku, mutta kun on nälissään ja huomaa mun tekevän ruokaa, se usein yrittää komentaa. En ole kyllä koskaan reagoinut siihen mitenkään, ja ruuankin annan vasta kun se on hiljaa (vaadin myös istumista ennen kuin saa ruuan - nopeasti Velho on alkanut hoksaamaan jutun juonen). Mikä mua on tässä äänenkäytössä eniten mietityttänyt, on se, että Velholla tuntuu olevan hieman taipumusta kiihtyä ja haukkua ohi kulkeville koirille, varsinkin isommille - eikä namittaminen tai muuten huomion pyytäminen ole auttanut siinä tilanteessa. En missään nimessä halua siitä remmirähjää, jos vaan voin asian välttää, joten olen nyt laittanut ohitusharjoitukset syrjään hetkeksi ja pyrkinyt moikkaamaan mahdollisimman monia erinäköisiä koiria ulkona ollessamme jotta Velhon itseluottamus suhteessa muihin koiriin kasvaa. Ohittamiseen keskitytään sitten enemmän myöhemmin.
Yksinolon harjoitteleminen meillä on lähtenyt hyvin käyntiin! Olen jättänyt Velhon yksin aina vain silloin, kun se käy lepäämään ja on väsyneessä mielentilassa. Samalla olen kuvannut sitä, ja katsonut suoraa lähetystä kännykän kautta 😃 Keskiviikkona tehtiin ennätys - puoli tuntia - jonka aikana Velho heräsi, kävi juomassa, ja sen jälkeen tassutteli takaisin nukkumaan; selvästi se siis huomasi olevansa yksin, muttei ollut asiasta millänsäkään. Nyt mökillä se on vähän väliä jäänyt yksin sisälle päikkäreille kun muut ovat olleet ulkona. Se, että yksinolo on tähän saakka ainakin sujunut hyvin, helpottaa mua, koska Ukolla on ollut haasteita yksinolon kanssa. Siksi mulla onkin ollut kamerasysteemit valmisteltu jo ennen Velhon tuloa, tämä yksinolon opettelu kun on kokemuksesta viisastuneena mulle sydämen asia 😃 (toki se oli Ukonkin kohdalla - silloinkin oltiin kyllä valmistauduttu, mutta tehtiin alussa tiettyjä asioita jotka jälkiviisaina huomattiin virheiksi).
On se kyllä niin söpö! Snautserinpennun pulloharjaparta ja katse on kyllä ihaninta mitä tiedän. Sen tassut on vielä niin pehmeät, ei elämän kovettamat, ja maha pullea ja vaaleanpunainen. Leikittäessä sitä olen huomannut, että saalisviettiä ja taistelutahtoa ei ainakaan erityisemmin tarvitse kaivaa esiin, mikä on tietysti mukavaa tulevaisuuden harrastuksia ajatellen. Palkkautumisesta en tosin vielä osaa kauhean hyvin sanoa: lelu toimii välillä, välillä ei, ja nami taas kohtuullisesti, mutta ei Velho kyllä niin perso niille ole kuin Ukko. Kehu taas tuntuu ehkä toimivan paremmin kuin Ukolle, ja varmaan paremmin kuin keskivertosnautserille. Hyvin varovaisesti tosin sanon näin, koska vastahan tässä ollaan alussa, eikä snautseri tosiaan ole tunnettu maailman miellyttämishaluisimpana rotuna - varsinkaan urokset.
Ollaan me käyty sosiaalistamisreissuillakin. Bussilla Velho matkusti ensimmäisen kerran keskiviikkona, kun mentiin tutustumaan Isoon Omenaan (kauppakeskukseen). Siellä käytiin lataamassa matkakorttiin kautta ja muutenkin kävelemässä ja katselemassa. Velho otti koko homman rennosti, paitsi Omenan uloskäynnin, jossa ritilätyyppinen alusta vähän jännitti. Siitäkin tosin selvittiin omin tassuin juuston avulla. Käytiin me Velhon kanssa myös jo ensimmäisillä koiratreffeillä, kun tavattiin puolitoistavuotiasta cottoniurosta Teddyä. Molemmat suhtautuivat toisiinsa reippaan leikkisästi.
Mökkimatkalla |
Mitäs muuta me ollaan tehty? Ainakin harjoiteltu trimmipöydällä seisomista ja hampaiden harjausta, sekä hihnakävelyä että vapaanaoloa, katsottu hampaita, kopeloitu tassuja ja korvia, tutustuttu imureihin (rikkaimuri oli jännittävä, tavallinen ei) ja matkustettu autolla. Peruskäskyista tosiaan ollaan leikin varjolla pikkuhiljaa harjoiteltu vasta omaa nimeä/kontaktia, luoksetuloa, istumista ja paikkaa. Nopeasti Velho tuntuu tajuavan!
Ai niin! Velhoa voi nyt seurata myös Instagramissa @yerawizardvelho 😄
Tässä vielä muutamia kuvia:
Tyypillistä Velhoa ja Ukkoa - Ukko on ollut aivan ihana ja kiltti "isoveli" |
Kaverukset 💛 |
Velho 7,5 viikkoa Kuva: Petra Tiittanen |
Velho 7,5 viikkoa Kuva: Petra Tiittanen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti