SNAUTSERIELÄMÄÄ: Velho tuli taloon

Maanantaina tasan kahdeksanviikkoinen Mihan Aitovirna, tutummin Velho (lempinimiä jo ainakin Vekku, Vekkuli...), tassutteli elämääni. Kuudetta päivää tässä Velhoillaan, sillä vasta nyt on löytynyt hyvä hetki blogin päivittämiselle. Ekat kolme päivää vietettiin ihan vaan kotona tutustuen, torstai-illalla lähdettiin sitten mökille.

Yhteiskuva kasvattajalla hetkeä ennen lähtöä kotiin

Tähän mennessä Velho on kyllä tuntunut helpommalta pennulta kuin mitä Ukko oli kaksi vuotta sitten. Toisaalta odotan, että siitä kuoriutuu hetkenä minä hyvänsä kunnon monsteri. Nyt se on kuitenkin ollut kaikessa pentuudessaan melko maltillinen. Toki sen tekee mieli maistella kaikenmoista ulkona, mutta ei se kuitenkaan imuroi kaikkea, ja varsinkaan kiviä, kuten Ukko (se on kylläkin kummallisen kiinnostunut kuolleista koppakuoriaisista 😄). Se ei myöskään - ainakaan vielä - hyöki hullunkiilto silmissä ihmisten kimppuun naskalihampaillaan. Mä olen vasta kerran joutunut laittamaan laastarin Velhon takia, eikä se ole rikkonut vielä yhtäkään vaatetta, kuten ei mitään muutakaan tavaraa. Toisaalta Ukko kyllä varmaan helpottaa tässä, sillä Velho saa purettua rajuimmat energiansa sen kanssa leikkimällä. Ja onhan nyt vasta tietysti ensimmäinen viikko, monet asiat ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

Kotimatkalla (anteeksi maaninen ilmeeni 😂)

Sisäsiisteys on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Kyllähän Velho heti ensitöikseen kotiin tultuaan pissasi kaksi kertaa matolle, mutta sittemmin on tuntunut, että se pissaakin vähemmän kuin Ukko. Kotona kerrostalossa pissoja on kuitenkin tullut sisälle, koska aina ei viidennestä kerroksesta pääse niin nopeasti ulos. Täällä mökillä on tullut sisälle vain yksi pissa, ensimmäisenä yönä. Toisena yönä ei Velho pissannut kertaakaan, ei sisälle eikä ulos! Siitä olen aika vaikuttunut. Kaikki tarpeet on päivisin tehty ulos.

Tiistaina, eli ensimmäisenä kokonaisena päivänä yhdessä, meillä oli vähän ongelmia syömisen kanssa. Velho nimittäin jätti päivällisestään osan kuppiin, ja iltapalaan hyvä kun koski. Tämä oli mulle aivan uutta, sillä Ukko on ihan alusta asti ollut sellainen, että kaikki menee hetkessä. Olin kuitenkin antanut päivällä jonkin verran namia - en nyt hirveästi, mutta kuitenkin - pienissä koulutushetkissä ja lenkillä etenemisen nopeuttamiseksi. Samoin annoin todennäköisesti alussa vähän turhan isoja annoksia. Namia vähensin siis minimiin ja annoksiakin pienensin hiukan, ja nyt maistuu jo paremmin.

Toinen asia, mikä on näiden päivien aikana hiukan huolettanut (jos nyt tässä vaiheessa mitään vielä voi sanoa) on se, että Velho vaikuttaa äänekkäämmältä kuin Ukko samanikäisenä. Ei se juuri leikkiessään hauku, mutta kun on nälissään ja huomaa mun tekevän ruokaa, se usein yrittää komentaa. En ole kyllä koskaan reagoinut siihen mitenkään, ja ruuankin annan vasta kun se on hiljaa (vaadin myös istumista ennen kuin saa ruuan - nopeasti Velho on alkanut hoksaamaan jutun juonen). Mikä mua on tässä äänenkäytössä eniten mietityttänyt, on se, että Velholla tuntuu olevan hieman taipumusta kiihtyä ja haukkua ohi kulkeville koirille, varsinkin isommille - eikä namittaminen tai muuten huomion pyytäminen ole auttanut siinä tilanteessa. En missään nimessä halua siitä remmirähjää, jos vaan voin asian välttää, joten olen nyt laittanut ohitusharjoitukset syrjään hetkeksi ja pyrkinyt moikkaamaan mahdollisimman monia erinäköisiä koiria ulkona ollessamme jotta Velhon itseluottamus suhteessa muihin koiriin kasvaa. Ohittamiseen keskitytään sitten enemmän myöhemmin.

Yksinolon harjoitteleminen meillä on lähtenyt hyvin käyntiin! Olen jättänyt Velhon yksin aina vain silloin, kun se käy lepäämään ja on väsyneessä mielentilassa. Samalla olen kuvannut sitä, ja katsonut suoraa lähetystä kännykän kautta 😃 Keskiviikkona tehtiin ennätys - puoli tuntia - jonka aikana Velho heräsi, kävi juomassa, ja sen jälkeen tassutteli takaisin nukkumaan; selvästi se siis huomasi olevansa yksin, muttei ollut asiasta millänsäkään. Nyt mökillä se on vähän väliä jäänyt yksin sisälle päikkäreille kun muut ovat olleet ulkona. Se, että yksinolo on tähän saakka ainakin sujunut hyvin, helpottaa mua, koska Ukolla on ollut haasteita yksinolon kanssa. Siksi mulla onkin ollut kamerasysteemit valmisteltu jo ennen Velhon tuloa, tämä yksinolon opettelu kun on kokemuksesta viisastuneena mulle sydämen asia 😃 (toki se oli Ukonkin kohdalla - silloinkin oltiin kyllä valmistauduttu, mutta tehtiin alussa tiettyjä asioita jotka jälkiviisaina huomattiin virheiksi).

On se kyllä niin söpö! Snautserinpennun pulloharjaparta ja katse on kyllä ihaninta mitä tiedän. Sen tassut on vielä niin pehmeät, ei elämän kovettamat, ja maha pullea ja vaaleanpunainen. Leikittäessä sitä olen huomannut, että saalisviettiä ja taistelutahtoa ei ainakaan erityisemmin tarvitse kaivaa esiin, mikä on tietysti mukavaa tulevaisuuden harrastuksia ajatellen. Palkkautumisesta en tosin vielä osaa kauhean hyvin sanoa: lelu toimii välillä, välillä ei, ja nami taas kohtuullisesti, mutta ei Velho kyllä niin perso niille ole kuin Ukko. Kehu taas tuntuu ehkä toimivan paremmin kuin Ukolle, ja varmaan paremmin kuin keskivertosnautserille. Hyvin varovaisesti tosin sanon näin, koska vastahan tässä ollaan alussa, eikä snautseri tosiaan ole tunnettu maailman miellyttämishaluisimpana rotuna - varsinkaan urokset.

Velho bussissa

Ollaan me käyty sosiaalistamisreissuillakin. Bussilla Velho matkusti ensimmäisen kerran keskiviikkona, kun mentiin tutustumaan Isoon Omenaan (kauppakeskukseen). Siellä käytiin lataamassa matkakorttiin kautta ja muutenkin kävelemässä ja katselemassa. Velho otti koko homman rennosti, paitsi Omenan uloskäynnin, jossa ritilätyyppinen alusta vähän jännitti. Siitäkin tosin selvittiin omin tassuin juuston avulla. Käytiin me Velhon kanssa myös jo ensimmäisillä koiratreffeillä, kun tavattiin puolitoistavuotiasta cottoniurosta Teddyä. Molemmat suhtautuivat toisiinsa reippaan leikkisästi.

Mökkimatkalla

Mitäs muuta me ollaan tehty? Ainakin harjoiteltu trimmipöydällä seisomista ja hampaiden harjausta, sekä hihnakävelyä että vapaanaoloa, katsottu hampaita, kopeloitu tassuja ja korvia, tutustuttu imureihin (rikkaimuri oli jännittävä, tavallinen ei) ja matkustettu autolla. Peruskäskyista tosiaan ollaan leikin varjolla pikkuhiljaa harjoiteltu vasta omaa nimeä/kontaktia, luoksetuloa, istumista ja paikkaa. Nopeasti Velho tuntuu tajuavan!

Ai niin! Velhoa voi nyt seurata myös Instagramissa @yerawizardvelho 😄

Tässä vielä muutamia kuvia: