maanantai 27. joulukuuta 2021

Näyttelykesä ja Velhosta valio

Kesä on mennyt ohi jo aikaa sitten, mutta ajattelin vähän kirjata ylös kokemuksia ja tuloksia näyttelyistä, joissa käytiin sen aikana ja alkusyksystä.
Itä-Suomen näyttelyt

Aloitettiin Velhon kanssa meidän näyttelykausi heinäkuun loppupuolella Outokummun ryhmänäyttelystä. Kesällä kun viettää osan ajasta mökillä Pohjois-Karjalassa, niin on mukava käydä Itä-Suomen näyttelyissä, kun niissä pääsee näkemään usein vähän eri koiria kuin täällä etelässä. Outokumpuun oli ilmoitettu neljä p&s snautseria, kaksi urosta ja kaksi narttua. Velho meni nyt ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Tuomarina oli Loredana Salina Sveitsistä. Velho esiintyi nätisti ja sai ERI:n ja SA:n. Mulle kävi kehässä jotain, mitä ei ole koskaan ennen käynyt (eikä sen jälkeenkään), nimittäin jostain syystä tuomari puhui aika hiljaa enkä kuullut hänen ohjeitaan kovin hyvin tai kiinnittänyt häneen tarpeeksi huomiota, ja hän joutui ilmeisesti monta kertaa mua ohjeistamaan (näin sain kehän laidalta kuulla :D), että milloin juosta, milloin seistä ja mihin mennä. Jotenkin olin itse ihan sekaisin siellä kehässä koko ajan.

Osittain tästä johtuen meillä kävi sitten PU-kehässäkin jotain, mitä myöskään ei ole koskaan aiemmin tai sittemmin käynyt -- oltiin toisen uroksen kanssa aloittelemassa, ja menin seisottamaan Velhoa väärään paikkaan. Taaskaan en jotenkin kuullut enkä huomannut mitä tuomari sanoi ja viittilöi, ja lopulta sitten huomasin, että tuomari halusi koirat kehän toiselle sivulle. Toinen uros oli jo mun huomaamatta siirtynyt sinne, joten lähdin kiirellä juoksemaan Velhon kanssa paikalle, ja tässä kohtaa tuo Vekkuli onnistuikin jotenkin pääsemään hihnastaan irti ja juoksi suoraan toisen uroksen iholle! Tottakai heti irtipäästessään karjuin Velholle paikkaa, mutta tyyppi vähät välitti siitä ja juoksi heti toisen luo kun tajusi olevansa vapaana. Eipä siinä nyt mitään kovin peace and love -kohtaamista voi olettaakaan, kun yksi irtokoira tulee toisen hihnassa olevan takaa yllättäen päälle. Ei Velho sinällään tappelemaan sinne mennyt, mutta suoraan siihen kiinni kuitenkin ja molemmat siinä sitten vähän ärisivät ja mulla kesti loputtoman pitkältä tuntuvan ajan -- joka todennäköisesti oli muutamia sekunteja -- saada siitä ote ja otettua takaisin kiinni. Ihan naama punaisena ja nolona siinä sitten pyytelin anteeksi, kyllä hävetti. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin toisella uroksella kuitenkin piti pinna, tuossa tilanteessa helposti saisi isommatkin rähinät aikaiseksi. Onneksi tuomari vastasti anteeksipyyntöihini, että ei haittaa (toisen koiran omistajakin sitten kehän jälkeen vielä pahoitellessani totesi, että näitä nyt sattuu joskus). Joka tapauksessa Velho laitettiin sitten kakkoseksi ja sai vara-sertin, sertin mennessä tuolle toiselle urokselle. En tiedä vaikuttiko tuo välikohtaus sijoitukseen vai ei, mutta ainakin tuomari laittoi toisen uroksen, Ramses Saltus Ze Zahrabsken, lopulta rotunsa parhaaksi, joten kyllä hän ainakin siitä kovasti tykkäsi. Voi siis hyvin olla, että välikohtaus ei vaikuttanut tuloksiin mitenkään. VSP oli lopulta Veerun Gretchen, todella upeakarvainen narttu.

Uusi näyttelyhihna ostettiin sitten samantien paikanpäältä. 😃

Velhon arvostelu oli seuraavanlainen: "2-year-old salt and pepper male. Good size. Nice head with good dark eye. Correct earset. Correct scissor bite. Very good coat condition. Correct front and rear. Very nice forechest. A little narrow behind. Nice temperament. Well presented." AVO-ERI1 SA PU2 VARA-SERT

Seuraavaksi lähdettiin jo alle viikon päästä Mikkelin KV-näyttelyyn. Tänne olikin ilmoitettu jo vähän enemmän p&s snautsereitä, 9 kappaletta. Tuomarina oli kotimainen snautserispesialisti Irina Poletaeva. Velho esiintyi avoimessa luokassa toisen uroksen kanssa ja sai ERI:n ja voitti luokkansa SA:lla. Tässä vaihessa jäljellä olivat enää urokset, jotka olivat jo valioita, joten saatiin jo juhlia sertiä. PU-kehässä oltiin sitten valioluokan Raappavuoren Könsikkään ja veteraaniluokan Delonnix Cormickin kanssa, ja mun suureksi onneksi Velho sijoittui kakkoseksi jälkimmäisen jälkeen ja näin ollen sai sertin lisäksi myös ensimmäisen cacibinsa! ROP olikin lopulta Delonnix Cormick ja VSP Veerun Gretchen, joka myös valioitui. Tästä lähtien lähdettiin sitten etsimään sitä viimeistä valioittavaa sertiä.

Velhon arvostelu tässä näyttelyssä oli seuraavanlainen: "Erinomainen tyyppi. Urosmainen. Neliömäinen. Kaunis pää. Oikea hampaisto. Erinomainen kaula ja ylälinja. Rintakehä oikeassa muodossa. Hyvin kulmautunut. Rodunomainen liike. Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Upea karva ja väritys." AVO-ERI1 SA PU SERT CACIB

Kotinäyttely ja ryhmäkehäkokemusta

Seuraava näyttely meillä oli vuorossa taas jo seuraavana viikonloppuna. Tällä kertaa oli kyseessä meidän kotinäyttely, Espoon KR, jonne päästiin menemään ekaa kertaa ikinä. Ukko oli myös ilmoitettu mukaan harrastuksen vuoksi, ja Velholla oli eka mahdollisuus valioitua. Paikalla oli taas yhdeksän snautseria, kuusi urosta ja kolme narttua. Tuomarina oli kroatialinen snautserispesialisti Niksa Lemo ja hänen mukanaan luxembourgilainen harjoitusarvostelija Laurent Heinesche. Velho esiintyi taas avoimessa luokassa toisen uroksen Raappavuoren Liikkellepanon kanssa. Vekku sai ERIn, kuten Liikkeellepanokin, ja kilpailuarvostelussa Vekku sijoitettiin toiseksi. Molemmat saivat SA:t, mutta ei sertiä tulossa meille siis, kun sijoitus oli toinen. Oli muuten eka kerta ikinä kun Velho ei voittanut luokkaansa! En ehtinyt jäädä kauheasti asiaa miettimään, kun Ukon kanssa piti rynnätä jo valioluokkaan heti perään. Ukko esiintyi siellä Bonzen Ganeshan kanssa. Molemmat sai ERI:t ja SA:t, mutta Ukko sijoitettiin luokan ykköseksi. Tuomari ei tässä näyttelyssä säästellyt yhtään SA:ssa, nimittäin jokainen snautseri sai sen.

PU-kehässä oltiin sitten kaikkien kuuden uroksen voimin ja Anni joutui Ukon puikkoihin, minkä tekee vain pakon edessä. PU-kisa olikin aikamoista sirkushuvia. Yksi uros teki Velhot ja pääsi irti hihnastaan (ei onneksi mennyt muiden luo), toisella taas oli pörinäpäivä ja ääniefektejä kuului. Erilaisia jouksuvauhtejakin oli ja ohituksia joutui tekemään. Päästiin meidän poikien kanssa kuitenkin kunnialla loppuun, ja lopulta tuomari osoittikin Ukon ykköseksi! Velho jäi ilman PU-sijoitusta junnu-uros Papun eli meidän tiimin italiantuonnin Aulerco Abbraccio per Mihanin kanssa, ja tuomari antoi vara-sertin Papulle. Niinpä pikku-Velhon voi sanoa jääneen koko näyttelyn viimeiseksi 😃. Ei haittaa, sai se kuitenkin SA:n. Tuomari selkeästi tykkäsi suomalaisista snautsereista. Ukon kanssa mentiin ROP-kehään vastaan Raappavuoren Lumolikkaa, joka valioitui tässä näyttelyssä. Tuomari valitsi Ukkelin sitten rotunsa parhaaksi. Ukko onkin mielestäni nyt tämänikäisenä elämänsä kunnossa ja alkaa todella olla kehitykseltään "valmis", uroksilla kun saattaa siinä vähän kestää.

Velhon arvostelu: "Excellent type and size. Enough strong head and nice excellent neck. Correct in chest. Bit short in upperarm. Short in body. Well angulated behind. Correct hocks. Enough free in movement." AVO-ERI2 SA

Ukon arvostelu: "Excellent type and format. Outstanding coat. Nice head and expression. Well angulated. Moved nice." VAL-ERI1 SA PU1 ROP

Lähdettiin tässä vaiheessa kotiin ja tultiin sitten vielä iltapäivällä takaisin ryhmäkehiin. Sama tuomari Niksa Lemo otti kakkosryhmän ja otti myös BIS-veteraanikisan, jossa VET-ROP snautseri Delonnix Cormick sijoittui BISVET3-sijalle. Taisi tuomari ottaa tuossa jaktoon myös sekä kääpiösnautserin että suursnautserin. Kehän laidalta kuuluikin, että tuomari tykkää näistä snautsereista. Kakkosryhmä oli kyllä todella jättimäinen koiramäärältään ja koirien oli vaikeuksia mahtua kehään, vaikka se oli iso. Mutta niin vain tuomari poimi sieltä meidät Ukon kanssa jatkoon kuuden parhaan joukkoon. Olin aivan hemmetin ylpeä ja iloinen jo siinä vaiheessa. Kaikki muut jatkoon päässeet oli sellaisia rotuja ja yksilöitä, jotka on ihan "ammattisijoittujia" isoissa kehissä, ja sitten me siellä Ukkelin kanssa. Anni kuuli kehän laidalla, kuinka suursnautseri-ihmiset kehuivat, että onpa kivan näköinen snautseri, ei yhtään liian raskas. Ei me sitten lopulta sijoituttu, mutta tuomari kyllä nosti suursnautserin ykköseksi (ja tämä oli lopulta myös Best In Show), joten todella suomalaisista snautserirotuisista tykkäsi. Olipa hieno kokemus olla siellä ryhmässä jatkossa! Joillekin toisille tämä on ehkä arkipäivää, mutta mä aina menestyksen kohdatessa ihmettelen vain, että ai että meihinkö kiinnitettiin näin paljon huomiota noiden muiden keskeltä! Vaikka tiedänkin, että koira on hieno. Ei mikään menestys silti itsestäänselvää ole.

Etelä-Suomen näyttelyt

Eipä nämä mun näyttelysepustukset tähänkään vielä lopu, kun täytyy nyt käydä nämä kaikki läpi, jos ei muuten niin itselle muistiin 😃. Velhon kanssa lähdettiin siitä parin viikon päästä Helsingin ryhmänäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu kuusi p&s snautseria. Tuomarina suomalainen snautserispesialisti Marianne Holm Larnemaa. Kyseinen erittäin tiukkana tunnettu tuomari antoi aikanaan Ukolle ensimmäisen sertinsä, joten mielenkiinnolla lähdin Velhoa hänelle näyttämään. Paikalla oli myös Ukon ihana poika Saku, Mihan Bendula, joka oli jo ehtinyt aloittaa näyttelyuransa upein tuloksin. Tämän lisäksi junnuissa myös italianmihalainen Papu, ja sitten kolme narttua eri kenneleistä.

Tämä näyttely oli siitä ikimuistoinen, etten koskaan ole ollut näin tyhjässä ja väljässä näyttelyssä enkä varmaan tule olemaankaan. Näyttely oli jo valmiiksi järjestetty todella väljästi koronaturvallisuus huomioiden ja koko alueelle päästettiin koiria vain vähän kerrallaan. Tämän lisäksi snautserit oli kehän viimeisenä, tuomari arvosteli hitaasti ja piti vielä tauon ennen meitä. Kaikki muut kehät oli purettu jo tässä vaiheessa ja meidän kehä varmaan lähemmäs tunnin myöhässä. Siellä sitten snautseriporukalla odoteltiin kehää ilman että näkyi suunnilleen ristin sielua missään ja ympärillä vain laakeeta aakeeta. Oli kyllä paljon mukavampi näin kuin yli-ahtaaksi ahdetussa näyttelyssä, mikä kyllä koettiin sitten syyskuussa Virossa...

Papu ja Saku saivat junnuissa ERI:t ja Saku laitettiin ykköseksi SA:lla. Vekun kanssa mentiin kehään ja esiinnyttiin ihan nätisti. Tuomari katsoi sen päätä tosi pitkään ja kyseli vielä uudestaan ikää. Veikkaan, että piti Vekun päätä vielä turhan pienenä ja "pentumaisena". Vekkuhan on vähän semmoinen "pikkupoika" olemukseltaan, ei mikään iso näyttävä uros. Tällä kertaa kehis näytti sitten meille ekaa kertaa sinistä lappua ja kertoi Velhon saaneen EH:n. Eipä siinä, joskus senkin on tultava. Nartut saivat myös kaikki EH:t, joten Saku oli lopulta ainoa SA:n saanut snautseri ja siten suoraan ROP. ROP-kuvassa Saku söi palkinto-pahvilaatikkoaan ja tuomari pyysi tägäämään hänet kuvaan somessa 😃. Hän ihastui kovin Sakuun ja sen luonteikkuuteen.

Velhon arvostelu: "2-vuotias, jonka toivoisin vieläkin urosmaisempi. Pitkä pää, linjat saisivat olla yhdenmukaisemmat ja silmät soikeammat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Kokoonsa sopiva luusto. Hyvin kiinnittynyt voimakkaasti kiertynyt häntä, jossa jäykistynyt pää. Liikkuu vaivatta, mutta ylälinja saisi olla laskevampi. Moitteeton karva, puhdas p&s. Hyvä maski." AVO-EH1

Saku sai ehkä upeimman arvostelun jonka olen koskaan nähnyt, joten kirjaan senkin tähän, toivottavasti Anua ja Kimmoa ei haittaa: "Ihanan tiivis ja jäntevä nuori mies. Vahva pää. Keskiruskeat silmät. Tyylikäs vahva kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet sopivaluustoiset raajat. Erinomainen eturinta ja rintakehä. Hyvä häntä. Liikkuu voimakkain snautserille tyypillisin askelin kunnollisen ylälinjansa säilyttäen. Esimerkillinen karva raajoja myöten. Puhdas keskipippuri ja kunnollinen maski. Villi ja vapaa." JUN-ERI1 SA PU1 SERT ROP

Mä kyllä tykkään siitä, että tältä tuomarilta saa aina kunnolliset pitkät arvostelut koko rahan edestä.

Seuraava näyttely ja valioitumisyritys meillä oli sitten Riihimäen NORD-näyttelyssä elokuun lopussa. Tuomarina muutoksen vuoksi itävaltalainen Monika Blaha, joka oli mulle aivan tuntematon nimi. Tästä näyttelystä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Ei mun mielestä oikein esiinnytty eduksemme tuolla ja oikeastaan tämä näyttely jäi harmittamaan enemmän kuin tuo edellinen EH:n näyttely. Tuntui jotenkin kokonaisuudessaan niin turhalta reissulta ja Vekku ei oikein jaksanut keskittyä kehässä. Tuomari oli jotenkin hajuton ja mauton ja tosi nopea arvostelemaan, ei kauheasti kopeloinut koiraa, eikä tuloksissa ollut meidän osalta mitään erityistä. Arvostelu oli tosi lyhyt enkä jotenkin kokenut saavani rahoilleni kokonaisuudesssaan vastinetta. Velho sai kyllä ERI:n muttei SA:ta. ROP oli Bonzen Ganesha ja VSP Mihan Savonmuanhilima. Velhon arvostelu oli seuraavanlainen: "Good size. Head a little bit short. Good withers. Good ribcage. Very nice coat. In the movement he is a little loose altogether." AVO-ERI2

Mä kyllä allekirjoitan tuon löysyyden liikkeessä, Vekulle kun on jäänyt numeroa liian suuri nahka ja sen lisäksi se saa muutenkin vielä vähän tiivistyä ja miehistyä. Sen sijaan tuo lyhyt pää -kommentti oli kyllä, ja on edelleen, mulle ihan ???

Viron näyttelyreissu

Seuraavana oli vuorossa syyskuun Tallinnan reissu ja meidän eka ulkomaan näyttelyreissu, mukana sekä Velho että Ukko. Kyseessä oli kolmen KV-näyttelyn viikonloppu: perjantaina oli "ihan tavallinen" KV-näyttely, lauantaina Tallinn Winner 2021 -näyttely ja sunnuntaina Viron Voittaja 2021 -näyttely. Joka päivälle oli ilmoitettu 10-11 snautseria, suurin osa suomalaisia tuttuja koiria. Kuten aiemmin mainitsin, näyttelyalue Luigessa oli kyllä ihan superahdas ja väylät kapeita, joka päivä paikalle saavuttua (ajankohdasta riippumatta) koko paikka oli ihan täynnä ja oli vaikea saada raijattua sekä häkit että koirat kunnialla sisään ja löytää niille vielä hyvät paikatkin. Sen sijaan tuolla jokaiselta näyttelyalueelle tulijalta kysyttiin koronapassi ja ilman rokotuksia ei kenelläkään ollut sinne asiaa. Se loi ahtaudessa sentään koronan osalta hieman turvallisuuden tunnetta. Samaa muuten kysyttiin ravintoloissakin. Virossa oli selvästi vähän eri tyyli tämän korona-asian kanssa kuin Suomessa oli ollut.

Perjantaina tuomarina oli tuomarimuutoksen takia George Schogol Georgiasta. Alunperin piti olla tanskalainen Carsten Birk, jota olisin kyllä itse toivonut, kun vien aina pohjoismaisille tuomareille mielelläni. Olipa tuo Schogol sitten aikamoinen setä, ja tuli todettua, että tuolle ei tarvii mennä uudelleen. Ei siinä nyt sinällään varsinaisesti vikaa ollut, mutta mulle totesi sen jälkeen, kun oli antanut Velholle EH:n, että "sun pitää kiinnittää huomiota siihen mitä se koira tekee kun se liikkuu. Tää ei oo mikään peli okei? Sä pilaat sen koiran liikkeessä. Se on se ongelma." Ja mähän olin siis jatkuvasti vilkuillut Velhoa liikkeessä ja hihnalla säädellyt ja hillinnyt sen liikkumista. Videolla ei mitenkään niin kummalliselta näyttänyt se liikkuminen, ei ehkä parasta Velhoa muttei nyt surkeetakaan. Mun mielestä tuomarin palaute oli kuitenkin aika töykeää ja henkilöön menevää, joten kuten sanottu, ei tarvii hänelle uudelleen mennä. Ukko sai sitten ERI:n ja sjoittui valioluokassa kolmanneksi ilman SA:ta. Ei ollut siis meidän koirien menestyspäivä tuo. Eipä ollut kyllä kovin monen muunkaan, yksikään narttu ei saanut SA:ta ja uroksista vain kaksi. ROP oli Ukon puoliveli Möllerhaus New Life With Mercy "Roki" ja PU2 Bonzen Elros, joka sai sertin ja valioitui Viroon.

Velhon arvostelu: "2 years, moderately strong head. Moderate front extension. Good tail. Coat is harsh enough. Slightly over reaching." AVO-EH1

Ukon arvostelu: "Slightly flat rib, good outline, moderate front angulation, good coat and tail. Parallel movement." VAL-ERI3

Lauantaina tuomarina piti olla eräs muistaakseni romanialainen tuomari, jonka nimeä en enää muista. Päivää aiemmin tuli kuitenkin tieto, että hän oli juuri menettänyt tuomarioikeutensa. Kaikkea sitä! En tiedä, mistä oikeudet lähtivät, mutta varmaan ihan syystä, joten hyvä ettei jouduttu hänelle menemään. Tuomariksi tuli sitten virolainen Helen Tonkson. Päivästä jäi lähinnä mieleen se, miten se oli tosi kuuma ja aurinkoinen ja kehässä ja sen laidalla sai hikoilla kunnolla. Velho oli taas ainoana avoimessa luokassa ja sai tänään sentään ERI:n, mutta SA:ta ei edelleenkään herunut. Liikkeestä mainitsi tämäkin tuomari, joten aloin miettiä, että sillä on nyt varmaan jotain jumia, joka pitää hoitaa. Ukko sijoittui puoliveljensä Rokin jälkeen valioluokan kakkoseksi ja sai tällä kertaa SA:n. Mentiin PU-kehään kolmen vai neljän muun uroksen kanssa, ja Ukko sijoittui hikisen juoksun jälkeen kolmanneksi. Ykkösenä taas Roki, kakkosena virolainen venäjäntuonti Ave Concorde Cognac. Ukolle ojennettiin sitten serti, ja näin siitä tuli uusi Viron muotovalio! Tämän näyttelyn jälkeen oltiin jo tyytyväisiä, että ainakin jotain reissulta tarttui mukaan, eikä ihan turhaan lähdetty. Narttujen paras ja VSP oli virolainen kroatiantuonti Nefertiti Saltus Ze Zahrabske ja se siis Rokin ohella sai Tallinn Winner 2021 -tittelin. Arvostelut virolaisilla tuomareilla oli viroksi ja käännöspalvelu sellainen, että tyyppi luetteli arvostelut englanniksi ääneen, joten ei me enää niistä mitään muisteta.

Sunnuntaina oli taas virolainen tuomari, Viive Maranik. Tämä tuomari olikin siitä erikoinen, että kaiveli todella syvälle suuhun hampaita ja purentaa katsoessaan. Koirat oli vähän ihmeissään, mutta ei meidän poikia sen kummemmin haitannut kuitenkaan. Velholle ERI, mutta ei vieläkään SA:ta. Tuomari mainitsi, että liike on hieman tikuttavaa ja saisi saada lisää ulottuvuutta, joten tuli aika selväksi, että liikkeessä oli nyt tänä viikonloppuna se ongelma mikä esti Velhon menestymisen. Velhon osalta siis turha reissu, mutta tulipahan arvokasta kokemusta! Ukon viikonloppu oli todella nousuvoittoinen, tällä kertaa tuli valioluokan voitto ERI:llä ja SA:lla. PU-kehässä sitten vielä myöskin voitto, joten Ukolle mukaan tarttui myös CACIB ja toinenkin titteli Viron Voittaja 2021! Tämän reissun jälkeen Ukosta tuli virallisesti siis FI MVA EE MVA V-19 EEV-21 Mihan Luikka.

Narttuja oli neljä kappaletta, joista puolet sai EVA:n kun arastelivat tuomarin syvälle suuhun tunkemista. Lopuille ei sitten herunut SA:ta, joten Ukko kävi yksin pokkaamassa ROP-ruusukkeensa. Ryhmäkehiin päätettiin olla jäämättä, oli sen verran väsyttävä viikonloppu takana ja haluttiin varmistaa, että ehditään laivaan. Käytiin sitä ennen juhlimassa Ukon titteleitä ja syömässä todella hyvässä venäläisessä ravintola Moonissa Kalamajassa, jota voidaan suositella! Pelmenit olivat erityisen maukkaita.

Loppukauden näyttelyt ja uusi muotovalio

Suomessa oli vielä pari näyttelyä jäljellä Velhon kanssa. Oltiin jo molemmat aika näyttelyähkyssä, mutta olin ilmoittanut sen vielä Hyvinkäälle ja Vantaalle viimeisen sertin toivossa. Hyvinkään näyttely oli heti seuraavana viikonloppuna Viron näyttelyistä enkä ollut saanut Velholle siinä välissä vielä aikaa osteopaatille, joten en odottanut mitään ihmeitä. Tuomari oli Jens Myrman Ruotsista ja hän olikin aika tiukka arvosteluissaan, jakoi H:takin ihan liberaalisti. Velho sai ERI:n, mutta SA jäi jälleen saamatta, tässä meillä oli siis näyttelyiden suhteen vähän kuiva kausi meneillään. Tällä kertaa liike oli liian löysää edestä tuomarin mielestä. Arvostelu: "2 år. Fina propotioner. Välformad huvud. Fint utryck. Fina öron. Bra hals, overlinje, kors, bakställ. Lite rak i sin överarm. Bra kropp. Bra strävhet i pälsen. Ganska bra p/s. Bra sidosteg, ännu lite lös i fronten. " AVO-ERI1

Vantaan ryhmänäyttelyyn mentiin lokakuun alussa osteopaattikäynnin jälkeen. Siellä oli paljastunut, että Velhon lonkankoukistajat oli olleet ihan kireinä, mikä voi kuulemma vaikuttaa paljonkin liikkeeseen. Näyttely oli pieni, snautsereita oli ilmoitettu vain neljä kappaletta, kaksi urosta ja kaksi narttua. Tuomarina oli Siret Lepasaar Virosta. Velho oli heti ensimmäisenä kehässä. Ehkä näyttelyähkystä johtuen se esiintyi ihan yli-innokkaasti eikä oikein olisi malttanut olla rauhassa. Tuomari antoi kuitenkin ERI:n ja SA:nkin perään, joten saatiin heti juhlia viimeistä sertiä ja muotovaliota, koska toinen uros, veteraani Delonnix Cormick oli valio. Vekku sijoitettiin PU-kehässä sitten edellämainitun jälkeen toiseksi ja niin serti ja muotovalioruusuke ojennettiin meille.

Velhon valioituminen ei kyllä ollut niin mahtipontinen kuin Ukon aikanaan messarissa rotunsa parhaana saavuttama valiotitteli. Tuolla oli tosiaan vain se neljä koiraa, serti selvisi jo ennen PU-kehää. Me oltiin Velhon kanssa lähdetty liikkelle kahdestaan eikä ollut ketään kenen kanssa juhlia tai kuka olisi ottanut kuvia kehästä. Koko kokemus oli todella nopeasti ohi, lähinnä tultiin paikalle, käytiin kehässä ja lähdettiin pois. Tuomarikin tuli PU-sijoitusten ja Velhon valioitumisen julistamisen jälkeen vielä katsomaan sitä kulmat kurtussa vähän sen näköisenä, että "olisiko sittenkään pitänyt antaa tuolla SA:ta" :D No eipä hän sitä peruuttanutkaan, joten valio mikä valio. Ja jos Velho ei olisi tuolla valioitnut, niin se olisi tapahtunut sitten messarissa, josta teen oman postauksensa myöhemmin.

Velhon valio-arvostelu: "Enough bones. Compact. Parallell head lines, strong jaws. Short neck, strong back. Moderately angulated. Moves with power. Correct coat structure and color. Full of temperament." AVO-ERI1 SA PU2 SERT MVA

Tästä olikin hyvä jäädä näyttelytauolle. Olin jo aiemmin päättänyt, että tulee mitä tulee, niin tuon Vantaan jälkeen pidetään kyllä taukoa. Eikä niitä näyttelyitä sen jälkeen oikein ollutkaan toisaalta. Teki hyvää meille molemmille olla miettimättä kehiä muutamaan kuukauteen ennen messaria.

Näyttelykesä ja Velhosta valio

Kesä on mennyt ohi jo aikaa sitten, mutta ajattelin vähän kirjata ylös kokemuksia ja tuloksia näyttelyistä, joissa käytiin sen aikana ja alk...