Huomenna tulee kaksi viikkoa Velhomaista elämää täyteen, ja samalla Velho täyttää 10 viikkoa. Otankin varmaan huomenna ekaa kertaa kymppiviikon kunniaksi itse seisotuskuvat Velhosta - mikäli saan ton Annin mukaan auttamaan. Jaan niitä sitten myöhemmin blogissa. Huomenna päästään myös leikkitreffeille tapaamaan kaverin espanjanvesikoiraa! Se onkin koiratyyppi, jota Velho ei ole vielä nähnyt.
 |
| Kallio Block Party |
Päivät vaan kuluu enkä itsekään oikein pysy kärryllä mitä kaikkea tässä nyt on tullut tehtyä viime postauksen jälkeen. No, eilen ainakin oltiin Velhon kanssa illalla Kallio Block Partyssa Helsingissä kavereideni kanssa. Tämä oli loistava sosiaalistumistilaisuus! Eteneminen Kalliossa oli hidasta - Velho taisi olla jo vähän väsynyt metroilusta ja uuteen paikkaan tulosta, joten jumitti vähän väliä, ja siksi jouduin kantamaan sitä suurimman osan ajasta. Ei sillä, Velho kyllä jumittaa tavallisillakin kävelyillä, mutta tuolla en voinut mitenkään päästää sitä vapaaksi vauhdittaakseni menoa, enkä koko ajan halunnut syöttää namiakaan. Istuttiin iltaa Om'pussa parisen tuntia, ja Velho väsähti aika nopeasti, nukkui ihmisten syleissä ja lattialla. Eipä se baarista ja sen hälystä tuntunut hötkyilevän lainkaan, otti rennosti vaan. Kun käveltiin takaisin metroon - Velho mun sylissä - jäi mieleen eräs kohtaaminen parin nuoren naisen kanssa, joista toinen sanoi Velhon olevan söpöin koira jonka hän on eläissään nähnyt 😃.
 |
| 💚 |
Tuolla reissulla metromatka ei ollut kyllä Velhon ensimmäinen, sillä me ehdittiin jo aiemmin käydä Helsingin keskustassa ja metroilla samalla. Nyt on siis julkisista bussi ja metro koettu, juna ja spora vielä kokematta. Reippaasti Velho on ollut joka paikassa! Keskelle Mannerheimintietä jätti merkkinsäkin (ei se kyllä oikeasti vielä varsinaisesti merkkaile) 😄.
Kaupunkisosiaalistamisen lisäksi ollaan käyty tutustumassa pari kertaa lyhyillä lenkeillä myös metsään! Velho on saanut kulkea maastossa vapaana, ja pysynytkin hyvin poluilla ja ylipäätään mun lähellä - aika paimenkoiramainen ominaisuus. Tosin tämä voi kyllä vielä muuttua sen kasvaessa 😆 mutta ollaanhan me kyllä näiden kahden viikon aikana vahvistettukin kontaktia ja luoksetuloa tosi paljon, ja toivon, että noista tulee sen vahvuuksia sen kasvaessa.
Syöminen Velholla on onneksi parantunut hienosti ekoista päivistä. Nyt se on tosi ahne, ja namiakin voi kouluttaessa käyttää, mutta silti se syö kaiken ruokansa hyvällä ruokahalulla. Toisten koirien ohittamiseen olen taas ottanut viime kerran jälkeen uuden lähestymistavan. Aina ei voi kaikkia moikata ja haluan myös opettaa Velhon ohittamaan toiset. Päätinkin ostaa nakkia superherkuksi, ja sellaiseksi se osoittautuikin. Kun näemme koiran, pyydän Velhon kontaktia (siis kutsun sitä nimeltä), ja tarjoan pientä nakinpalaa. Tämä on toiminut! Isot kehut saa tietysti nakin lisäksi. Juustonpalat tai kuivanamit eivät saaneet Velhoa luopumaan toiselle koiralle tuhahtelusta/haukkumisesta, mutta nakilla saan sen huomion. Toki se kääntää heti sen jälkeen katseensa toiseen koiraan, mutta pyydän huomiota aina vaan uudestaan, ja olen sen saanut. Vaikka tämä on nyt toiminutkin, niin kyllä mä silti haluaisin saada siitä ylipäätään sellaisen, ettei se kokisi mitään tarvetta reagoida toiseen koiraan. Tällä hetkellä nyt pyrin ainakin vahvistamaan sen kontaktin ottoa tilanteessa, jossa se näkee toisen koiran hihnalenkillä. Silloinkin kun moikataan, olisi kiva jos se ensin ottaisi kontaktin, ja vasta luvan saadessaan moikkaisi. Tähän on kyllä vielä pitkä matka 😆.
Eilen tuli kiva uutinen: Velhon isästä Graysta oli tullut kansainvälinen muotovalio! Nyt on molemmat vanhemmat inttivalioita, toivottavasti Velhokin sitten joskus... no, ei mennä vielä asioiden edelle.
 |
| Nallen kanssa on hyvä 💚 |
Kivaa meillä on ollut, mutta on tää työlästä myös! Vaikka Velho onkin ihan sairaan söpö pulloharjapartansa kanssa, niin odotan myös sitä, kun se kasvaa aikuiseksi, osaa jo jotain ja elämä asettuu uomiinsa. Nyt on vaan tehtävä se pohjatyö loppuelämää ajatellen 😊.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti