Riihimäki KV ja Velhon ensimmäiset viralliset terveystulokset

Velho korkkasi virallisen näyttelyuransa viikonloppuna Riihimäen KV-näyttelyssä. Tällaiselle aamu-uniselle ihmiselle riemukkaasti snautserit oli tottakai laitettu kehään heti yhdeksältä aamulla, joten herätys oli aikainen ja olo ei mikään maailman paras (mä en koskaan voi aikaisin aamulla kovin hyvin, varsinkaan jos jännitän jotain). Ukko oli ilmoitettu myös mukaan, ensimmäistä kertaa valioluokkaan. Velho oli tullut juuri sopivasti paria päivää aiemmin 15 kuukauden ikään, mikä tarkoitti että sen voisi ilmoittaa nuorten luokkaan, jolloin se voisi kisata myös cacibista. Niinpä olin sen nuorten luokkaan ilmoittanut, koska vaikka se onkin aika junnu vielä, niin en kokenut, että siinä olisi mitään menetettävää kun kyse oli KV-näyttelystä. Olin edellisenä iltana ekan kerran näyttelykuoren avatessani ollut aivan ällikällä lyöty, kun siinä ilmoitettiin Velhon olevan ensimmäinen koira kehässä. Mitä, eikö Severi tulekaan? Olin ollut aivan varma, että Velhon "puoli-eno" Severi eli Bonzen Ganesha on paikalla, minkä takia olin laskenut meidän mahdollisuudet sertiin aika pieniksi, kun Severi on niin menestynyt ja Velhoa kahdeksan kuukautta vanhempana tässä vaiheessa toki paljon valmiimpi paketti. Mutta sitten tajusin, että voihan se olla avoimessa. Ja näinhän se olikin, aamukuudelta herätessäni tarkistin heti ensimmäisenä juuri julkaistun näyttelyluettelon sovelluksesta, ja Velho oli ainoa uros nuorissa, Severi ainoa avoimessa ja valioluokassa sitten Ukon lisäksi viisi muuta urosta. Junnuissa ja veteraaneissa ei yhtään, kaikki selvästi cacib-jahdissa. 

Aamu oli ikävästi tosi sumusateinen, mutta onneksi näyttelypaikalla oli enää korkeintaan pientä tihkua. Koska Vekku oli yksin nuorten luokassa, niin saatiin mennä kehään ihan keskenämme ja Velho käyttäytyi varsin ok. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että se oli näyttelypaikalle tullessa aivan intomielenä ja veti kuin höyryjuna, ja kesti hetken, että se malttoi rauhoittua omaan häkkiinsä ja lopettaa piippaamisen. Uusi paikka, paljon muita koiria ja niin hurjan mielenkiintoisia hajuja! Kehässä oli kuitenkin sitten aivan mallikkaasti, tai miten nyt nuorelta ekakertalaiselta voi odottaa. Tuomarina oli Kimmo Mustonen, jonka Velho olisi halunnut vallan pussailla läpi. Onneksi tuomaria ei vaikuttanut haittaavan toisen innokkuus. Velho malttoi seistä ja ravata kivasti, ja lopulta kehis ilmoitti sen saaneen ERI:n ja SA:n. Jihuu, olin jo siihen tosi tyytyväinen!

Ukon kanssa menin sitten melkein heti perään kehään, kun valioluokka alkoi. Ukolla meinasi alussa ryhmässä ravatessa mennä ihan yllättäen maan nuuskimiseksi ja laukkaamiseksi. Kun tuli yksilöarvostelun vuoro, se esiintyi kuitenkin taas ihan hienosti ja keskittyi hommaan. Ukko-rakas niin rakastaa näyttelyitä, sen häntä heiluu ihan koko ajan. Se ei vaan tiedä mitään parempaa kuin huomion keskipisteenä oleminen ja esiintyminen (usein ollaan puhuttu, että Ukko on maailman ekstrovertein otus - ihan oikeasti onkin). Ukko sai yksilöarvostelussa myös ERI:n. Kilpailuluokassa Ukko nostettiin sitten luokkakakkoseksi, mitä arvostin todella, sillä luokassa oli kova kilpailu laadukkaiden koirien kesken. Ukko ja muut sijoittuneet sai SA:n, joten jouduttiin siihen tilanteeseen, mihin oltiin jo Annin kanssa varmuuden vuoksi etukäteen valmistauduttu - että molemmat pojat saavat SA:n ja Anni joutuu kehään paras uros -kisaan. Annihan kokeili esittämistä joskus Ukon ihka ensimmäisessä pentunäyttelyssä, ja totesi ettei tykännyt hommasta. Eikä ole sen koommin esittänyt. Nyt jouduttiin sitten tulipalokiireellä kehän laidalla vaihtamaan koirat ja kiinnittämään oikeat numerolaput, ja juostiin viimeisenä PU-kehään. Anni oli pihalla ja kysyi multa siinä juostessa, että mihin mä meen. Totesin, niin kuin olin aiemminkin hänelle kertonut, että tohon Delonnix Cormickin (valioluokan voittajan) taakse. Anni ei kuitenkaan ole lainkaan yhtä hyvin perillä näistä jutuista, eikä osaa tunnistaa koiria kovin hyvin, joten kysyi vaan uudestaan että siis mihin? Johon meikäläinen siinä paikalle juostessa sitten vaan karjaisi, että no TOHON ja osoitin selvää tyhjää koloa, joka siihen oli Ukolle jätetty 😃. Voisi sanoa, että loppuajan Anni pärjäsi sitten Ukon kanssa yksin oikein hyvin, koska Ukko sijoittui lopulta PU-kehässä toiseksi! Ykkönen oli mainittu Delonnix Cormick, joka sai cacibin. Se on kuitenkin jo kansainvälinen valio, joten Ukon kakkosena saama vara-cacib muuttuu varsinaiseksi cacibiksi! Koska Ukko sai messarissa ensimmäisen cacibinsa, niin tämä tarkoittaa sitä, ettei Ukolla ole Suomesta enää kansainväliseen valionarvoon mitään saavutettavaa, vaan loppuja kahta cacibia lähdetään sitten jossain vaiheessa metsästämään ulkomailta, kunhan uskaltaa ja saa matkustaa. Aika epeli se Ukko kyllä, sai heti ensimmäisillä yrittämillään molemmat kotimaan cacibinsa. PU3 oli sitten aiemmin mainittu Severi, joka sai sertin niin kuin olin alunperin uumoillutkin ja PU4 valioluokasta Raappavuoren Könsikäs, joka on Ukon kanssa samaa ikäluokkaa. Nuo kaksi kisasivat jo junnuina samoissa näyttelyissä voittaen vuorotellen toisensa. Tällä kertaa oli nyt Ukon vuoro. 

Vekku jäi PU-sijoitusten ulkopuolelle yhdessä toisen uroksen kanssa, mutta sai ns. epävirallisen viidennen sijan, sillä tuomari halusi antaa sille vara-sertin. Käy meille, Vekku toi heti ensimmäisestä näyttelystään siis ruusukkeen kotiin! PU-kehässä Velhon esiintyminen oli paljon huonompaa kuin yksilöarvostelussa, kun se otti varsinkin siinä ravatessa kovasti häiriötä toisista koirista ja olisi halunnut kääntyä taakse niitä kohti koko ajan. Oppirahoja kaiketi. Toivottavasti se pikkuhiljaa oppii olemaan rauhallisempi kun ollaan kehässä yhdessä muiden kanssa. Hän on vaan niin intomieli. 

Varat tuli siis meidän pojille ja oltiin molemmat oikein hyvillä mielin. Kuvasin vielä nartut, joista ykköseksi ylsi ei-niin-yllättäen todella menestynyt narttu Bonzen Cecilia. ROP-kehässä oli siis ihan klassinen pari, Delonnix Cormick ja Bonzen Cecilia, joista ensimmäinen vei tällä kertaa voiton. Narttujen sertin vei Bonzen Galatea, yksi niistä nartuista joihin olen itse oikein silmäni iskenyt ja ihastunut, että on todella kaunis 😊. Narttujen puolella mukana oli vielä kolmas Mihan koira, Hilu eli Mihan Savonmuanhilima, joka esiintyi ainoana veteraaniluokassa ja veti tyylikkäästi SA:n ja ROP-veteraaniruusukkeen kotiin. 

Velhon arvostelu:

"Tyypiltään ja mittasuhteilta oikea nuori uros. Hyvä purenta. Hyvät pään linjat. Tyypillinen ilme, hyvät silmät ja korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman niukasti kulmautunut edestä. Runko saa vielä täyttyä. Erinomainen karvanlaatu, kirkas väritys. Yhdensuuntaiset kevyet liikkeet. Miellyttävä käytös." NUO-ERI1 SA VARA-SERT

Ukon arvostelu:

"Tasapainoisesti rakentunut, laadukas valiouros. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Tyypillinen ilme. Erittäin hyvä ylälinja. Hieman niukasti kulmautunut edestä. Sopiva vahvuus. Erinomainen karvanlaatu ja kunto, kirkas väri. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Miellyttävä käytös." VAL-ERI2 SA PU2 VARA-CACIB --> CACIB

Meitä vähän nauratti tuo, että molemmille pojille tuli tuo tismalleen sama "niukasti kulmautunut edestä". Oikeasti Velho on kyllä edestä meidän mielestä tosi hyvin kulmautunut ja paremmin kuin Ukko, joka ehkä onkin vähän niukasti kulmautunut. Mutta mä varmaan seisotin sen jotenkin epäedullisesti siinä sitten. Eikä tuo nyt mitenkään isosti jäänyt häiritsemään, vähän vaan naureskeltiin sitä. Mä olen sinällään ihan tyytyväinen tuomarin antamaan tuomioon. 

Käytiin tuossa pari viikkoa sitten Velhon kanssa Lempäälässä järjestetyssä snapirotujen joukkotarkissa, jossa ohjelmassa oli silmäpeilausta sekä polvi- ja sydäntutkimusta. Nuo polvet ja sydän ei ehkä ole aivan niin olennaiset snautserille kuin nyt esimerkiksi silmät, mutta koska mä olen laajojen terveystutkimusten puolestapuhuja ja tuolla joukkotarkissa ne sai halvemmalla hinnalla, niin otin koko paketin. Lääkärinä oli spesialisti Lotta Axelson, joka aikanaan on myös kuvannut Ukon lonkat ja kyynärät ja peilannut silmät. Hänelle Mevetiin vien todennäköisesti Velhon myöhemmin syksyllä sitten myös luustokuviin. Mitään yllätyksiä meille ei onneksi tässä tarkissa tullut ja kaikki oli puhdasta:

Silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Polvet: 0/0

Sydän: terve, ei sivuääniä

Silmät eivät näköjään ole vieläkään tulleet näkyville koiranettiin, mutta toisaalta Velhon Vippi-emäkin oli käynyt silmätarkissa (jossa myös sen silmät todettiin puhtaiksi) heinäkuussa ja tulivat vasta muutama päivä sitten sinne näkyviin. Vippi kävi muuten myös luonnetestissä viikonloppuna mainioin tuloksin 110p, laukausvarma. Kaikki muut osiot olivat plussalla paitsi taisteluhalu, joka painui juuri miinuksen puolelle. Noh, tällä saattaa olla jotain tekemistä isossa laumassa asumisen kanssa. Tai sitten ei, enpä mä osaa sitä tarkasti sanoa. Veikkaisin, että poikansa saisi tuosta kyseisestä osiosta varmaan paremman, koska Velho taistelee kivasti. Ei tosin sekään niin kovasti kuin Ukko, jonka taisteluhalu on kyllä todella hyvä. Mulla on jo vähän veikkausta, että mitä Velholle saattaa tulla tuloksiksi kun joskus tulevaisuudessa vien sen luonnetestiin. Veikkaisin, että sillä menee kovuus-osiossa miinuksen puolelle eli että olisi "pehmeä", koska on se pehmeämpi kuin mitä suurempi osa snautsereista joita yhtään tunnen. En sinällään pidä sitä itsessään negatiivisena tai positiivisena, vaan näen siinä sekä hyvät että huonot puolet. Vekku on helpommin ohjattavissa ja koulutettavissa ja on aika kuuliainen snautseriuros, mutta toisaalta se paineistuu herkemmin ja saattaa jännittää joitain uusia tai muuten vähän jänskiä tilanteita/asioita. En kuitenkaan ole koskaan nähnyt livenä yhtäkään luonnetestiä, joten voi hyvin olla, että siinä vaiheessa kun siellä ollaan niin kaikki mun ennustukset menee sitten romukoppaan ja koko tilanne aukeaa ihan eri tavalla kuin pelkästään kuvailujen ja videoiden katsomisen perusteella. 

Velholla on mun mielestä joka tapauksessa tosi kivat harrastussnautserin ominaisuudet, se on innokas ja työhaluinen, tykkää tehdä mun kanssa asioita, nopeasti oppiva ja aika miellyttämishaluinen - toki miellyttämishalusta puhun nyt snautseritasolla, en millään bordercollietasolla 😃. Ja harrastusominaisuuksista puhunkin, koska meillä on alkamassa nyt aika mukavan tiivis harrastussyksy. Agilitytreenit alkavat taas snautseriryhmässä tällä viikolla, ja ilmoitin meidät myös ekaa kertaa jatkuvaan rally-tokon treeniryhmään meidän luottokoirakoulu Taitoa Tassuihin (:iin? miten tuon voi taivuttaa?). Nyt vaan sormet ristissä, ettei koronatilanne tästä radikaalisti pahene, että uskaltaa harrastaa. 

Kuvituksena ottamani ROP/VSP-kuva näyttelystä ja pari kuvaa pojista viimeisenä kunnon kesäiltana mökillä.