tiistai 17. syyskuuta 2019

Velho 3,5 kuukautta

Pari viikkoa lisää Velhoilua takana. Velho kasvaa kyllä ihan hirveää vauhtia tätä nykyä! Alkaa jo pikkuhiljaa näyttää oikealta snautserilta, tosin pulloharjaparta on ja pysyy toistaiseksi. Vajaa kaksi viikkoa sitten trimmissä Velhon säkäkorkeus oli 37cm, nyt veikkaisin sen lähentelevän jo neljääkymmentä. Eilen käytiin rokotuksilla, ja punnitsin Velhon 10,5kg painoiseksi. Vielä pitäisi suunnilleen saman verran tulla toki painoa lisää 😃 Mutta edellisestä kahden viikon takaisesta rokotuksesta Velho oli kasvanut 2,5 kiloa, aikamoista.

Otettiin muutama päivä trimmin jälkeen Velhosta uudet seisotuskuvat, ja ero edellisiin on kyllä huima (näkyvät edellisessä postauksessa). Näiden kuvien välillä on vain kaksi viikkoa! Tässäpä siis tuoreimmat, joskin nekin ovat nyt jo puolentoista viikon takaisia:



Kasvattajien mielestä tuo alempi kuva on parempi, koska pää on siinä paremmin (tosin molemmissa vähän liian ylhäällä), itse taas tykkään melkein enemmän tuosta ylemmästä, koska etujalat on siinä paremmin kropan alla, ja Velhon makee neliömäinen rakenne tulee esiin 😍 ylipäänsä aika täydelliseltä snautserin alulta Velho näyttää mun silmään 💛

                             

Viime viikolla me alotettiin pentukoulu! Päätin mennä tutun ja turvallisen Taitoa Tassuihin -koirakoulun pentukurssille. Treenitila oli mulle tuttu, kun olen siellä käynyt seuraamassa Ukon treenejä, mutta Velho oli moisessa paikassa ensimmäistä kertaa elämässään.Kurssi oli ihan täynnä, ja siellä oli meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa. Ne kaikki muut pennut olivat niin rauhallisia ja säyseitä Velhoon verrattuna, etten tajua! Rotujakin oli ihan saksanpaimenkoirasta whippetiin. Velho tuli paikanpäälle kauheasti hökeltäen ja ehdottomasti suurin haaste tunnilla oli kontaktin pysyminen ja rauhoittuminen. Velhohan on alusta asti reagoinut aika vahvasti muihin koiriin. Ei se nykyään suurimmaksi osaksi pääse haukkumaan tai edes pyri siihen, mutta reagoi kuitenkin, tempomalla, hönkimällä, tuhahtelemalla jne. Tuolla sitten kun oltiin samassa suljetussa tilassa usean muun pennun kanssa, niin kyllä tää mun Vekkuli oli aika täpinöissään ja rauhottuminen oli aika vaikeeta. Noh, ehkä se jo ensi tunnilla sujuu paremmin kun ei ole enää niin uusi tilanne, sormet ristissä.

Sen sijaan niissä asioissa, mitä tunnilla varsinaisesti harjoiteltiin - istuminen, maahanmeno, jättäminen, luoksetulo - Velho oli ihan pro, koska ne oli kaikki ihan tuttuja asioita sille kun ollaan treenattu niitä alusta asti kotona. Kaikesta eniten odotankin tuolta kurssilta saavani lisää työkaluja muiden koirien ohittamiseen ja kohtaamiseen, plus sitä kullankallista häiriö- ja rauhoittumistreeniä Velholle, kun pitäisi olla ja keskittyä samassa tilassa muiden koirien kanssa. 

Eilen rokotuksilla lääkäri kyllä kehui kuinka rauhallisen oloinen pentu Velho on 😁 riippunee vähän tilanteesta! Ei se nyt perusluonteeltaan mikään mahdottoman villi olekaan, mutta pentukurssilla ei varmaan kukaan saanut siitä erityisen rauhallista kuvaa. 

Mun pitäisi taas terhistäytyä ja jaksaa viedä Velhoa enemmän kaupunkiympäristöihin ja julkisiin kulkuneuvoihin. Onneksi se sai kokea noita juttuja useaan kertaan sillä parhaalla sosiaalistumiskaudella (8-12 vko), mutta kyllähän sitä sosiaalistamista pitäisi jatkaa edelleen. Nyt ollaan oltu liian pitkään vaan kotona ja tehty niitä tavallisia juttuja, lenkkeilyä, leikkimistä, pientä treenailua, yksinolon harjoittelua tms. Mä haluaisin kuitenkin Velhosta koiran, jonka voi huoletta ottaa mukaan mihin vaan ja se pärjää tilanteissa. Kyllähän se onneksi onkin suhtautunut aina uusiin paikkoihin ja juttuihin rennosti ja reippaasti, joten siinä mielessä kaikki on hyvin. Velho ei juuri jännitä. Tässä on siis tämä perusjuttu: koirassa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta omistaja on liian laiska 😂 no, ehkä en ala vielä ruoskimaan itseäni liikaa, ollaanhan me myös tehty paljon juttuja, ja Velholla on vielä rutkasti aikaa toteuttaa potentiaaliaan.

Viime viikonloppuna käytiin Velhon ekalla retkellä kansallispuistossa, Velho pääsi nimittäin mukaan kun lähdin ystävieni kanssa Nuuksioon. Parisen tuntia kierreltiin metsäpolkuja, ei lähdetty minnekään kovin kauas missään vaiheessa ja pidettiin kunnon evästauko, jotta pentu jaksaa eikä tule liikaa rasitusta kehittyvälle luustolle. Velho sai olla pääasiassa vapaana ja sillä oli kyllä hurjan hauskaa spurttailla pitkin metsiä. Laitoin myös kaikki kaverini katsomaan Velhon hampaat harjoituksen vuoksi, sitäkin on aina hyvä yrittää muistaa tehdä kun pentu tapaa uusia ihmisiä. Ei sitten näyttelykehissä tule yllätyksenä moinen 😃

Siitä tulikin mieleen, että Velhon isä Gray oli esiintynyt Valko-Venäjän voittajanäyttelyssä tässä pari viikonloppua sitten, ja oli paitsi voittanut rotunsa ja saanut tuon voittajatittelin, niin myös voittanut koko FCI 2 roturyhmän ja päässyt Best In Show -kehään kisaamaan! Aikamoista, jalosukuinen tämä mun Velhoni.

Eipä meillä oikeastaan sen kummempia kuulumisia ole. Hiljalleen eletään elämää eteenpäin ja opetellaan kunnon snautserina olemista. Onneksi Velho on kyllä pääasiassa hirmu helppo ja mukava pentu, ainakin ollakseen snautseri, ja oikeastaan ainoa haaste on tuo muihin koiriin suhtautuminen hihnassa.

Velho 2v ja erkkari

Pitihän mun kirjoittaa Velhon 2v -postaus jo paljon aiemmin, mutta oon taas löysäillyt tän blogin kanssa. Velholle tuli siis täyteen kaksi v...