maanantai 28. lokakuuta 2019

Velho 5 kk ja Houkutusten Highway

Velho täytti eilen kokonaiset viisi kuukautta! Kylläpä aika menee nopeasti. Velhon paino oli eilen 13,4 kg Mustin ja Mirrin vaa'alla ja säkäkorkeus tänään kotimittauksella 44,5 cm. Rotumääritelmän alarajaa aletaan siis lähestyä! Senttejä ja kiloja saa kyllä tulla vielä useita lisää ja varmasti tuleekin.

Käytiin eilen Velhon ja Ukon kanssa Tapiolan Mustin ja Mirrin järjestämässä Houkutusten Highway -kisassa. Ideana oli siis tulla omistajan luo mahdollisimman nopeasti ja samalla matkan varrella oli houkutukseksi nameja ja leluja. Kisa oli tosi suosittu, paikalla oli paljon koiria ja yleisössä etenkin lapsia. Ukko meni meidän pojista ensin ja tyylilleen uskollisena pysähtyi ruokailemaan antaumuksella usealta lautaselta ennen kuin lopulta meni Annin luo 😂 Tarjosi kyllä viihdettä ja nauruja yleisölle oikein kunnolla! Velhon vuoro oli heti Ukon jälkeen ja sepä pinkaisi heti kutsusta mun luo! Ei se kyllä sinällään yllättänyt, koska meillä oli pentukurssilla samantyyppisiä houkutus/luoksetulo -harjoituksia ja ne sujui aina tosi hyvin. Lopulta palkintojenjaossa Velho julistettiin kisan kolmanneksi. Saatiin siitä diplomi ja ilmainen pehmolelu Mustin ja Mirrin liikkeestä, ja osallistujapalkintona molemmille pojille pienet purutikut ja Mustin ja Mirrin alennuskuponki. Mutta olipas hauska kisa, ja ylipäätään hyvää sosiaalistumista ja häiriötreeniä Velholle taas hengailla kauppakeskuksen tungoksessa.

Tehtiin kyllä viime viikolla vain muutamaa päivää aiemmin Velhon kanssa ihan muuten vaan samantyyppinen kauppakeskustreenireissu. Mentiin bussilla Isoon Omenaan, ja siellä sitten ihan vaan istuttiin vilkkaan käytävän varrelle. Velho käänteli päätään usein ohikulkevia kohti, mutta käänsi sitten aina nopeasti takaisin muhun päin, ja siitä hyvästä sitten aina naksautin naksutinta ja annoin namia. Tosi rauhallisesti se pääasiassa osasi olla siinä, ei sinkoillut kummempia. Olisin toivonut, että ohi olisi mennyt muita koiria, mutta nyt ei yhtään koiraa sattunut tuolle reissulle. Istumisen jälkeen käveltiin vielä ympäri kauppakeskusta, istuttiin vielä vähän lisää ja lähdettiin takaisin kotiin. Hyvä sosiaalistumis- ja häiriötreeni.

Velholla on nyt viime kuukauden aikana lähtenyt hampaita ihan urakalla, mutta vasta eilen 5-kuukautispäivän kunniaksi lähti ensimmäinen kulmuri. Olisin toivonut, että se olisi ollut alakulmuri, koska ne ovat olleet Velholla hieman kapeasti asettuneet (pikkuisen osuvat yläikeniin) ja kaivanneet venyttelyä. Parempi olisi, jos lähtisivät ennen kuin varsinaiset kulmurit puhkeaa, ettei sitten tule riskiä että ne menee väärään asentoon, tai tule tylsiä hampaanpoisto-operaatioita. No, tämä ensimmäiseksi lähtenyt oli nyt kuitenkin oikea yläkulmuri. Toivotaan kuitenkin, että loput kulmurit seuraavat pian perässä, nyt kun ns. ketsuppipurkki on auennut.

Ilmoitin muuten Velhon joku aika sitten rally-tokon alkeiskurssille, joka alkaa ensi kuussa! Oon nyt jo innoissani, tosin vähän myös jännitän Velhon keskittymiskykyä häiriössä. Alkeiskurssin jälkeen haluaisin jatkaa joko jatkokurssilla tai jatkuvassa ryhmässä, riippuen mitä meille suositellaan. Villeimmissä unelmissani me päästään korkkaamaan kisat hyväksytyillä tuloksilla jo ennen yhden vuoden ikää/sitä mahdollisesti pahinta murrosikää. Saa nähdä onnistuuko lainkaan 😂

Olen vähäsen trimmaillut, siistinyt, nyppinyt Velhoa tässä vähän väliä, mutta jotenkin näissä kuvissa se kyllä musta näyttää vähän "turaiselta", ei ihan tip top skarpilta. Täytynee varata aika kasvattajalle trimmiin kohtapuoliin, että saa skarpisti trimmatun pojan ja itse taas lisää oppia.

Eilen tosiaan piti tietysti ottaa viiden kuukauden kunniaksi näitä kuvia. Harmi vain, että taivaalta satoi jalkarätin kokoisia räntäkimpaleita, joten se kyllä näkyy kuvissa 😃 Tuo toinen seisontakuva on musta yksi parhaista, mitä Velhosta on otettu, mutta tietenkin juuri siinä se pitää häntää alhaalla! Sillä on vähän taipumusta laskea häntäänsä kun se keskittyy seisomiseen, joten sitä saa aina vähän väliä innostaa, että häntä nousee taas ylös. Sitten siinä vaiheessa, kun se on saanut hyvän asennon, on häntä tietysti taas ehtinyt laskea, tai laskee juuri ennen kuin kuvan saa napattua. Voi olla, että joudun Velhon kanssa aikanaan näyttelykehissä häntähommiin. Ukon hännästä ei koskaan ole tarvinnut murehtia tai mitenkään käsin pitää sitä oikeassa asennossa, koska se pitää sen aina ylhäällä ihan itsestään.





maanantai 21. lokakuuta 2019

Suomen Snautserikerhon jalostusviikonloppu

Vietinpä viikonlopun Jämsässä Snautserikerhon jalostuspäivillä. Taisin olla ainoa paikallaolija, joka ei ollut joko kasvattaja tai SSnK:n edustaja (tai molempia). Edustus oli tänä vuonna kyllä vähäistä, ja sitä siellä paljon harmiteltiin. Kasvattajia taisi olla kaiken kaikkiaan paikalla vain kuudesta eri kennelistä. Meitä "mihalaisia" oli kyllä runsaasti ja siitä voi olla ylpeä: kasvattajat Saimi ja Raili, Pia joka on kasvattanut Moine-nartulleen (Mihan Onnen Kantamoinen) pari pentuetta Mihan nimiin sekä Anu joka on niin ikään kasvattanut kaksi pentuetta Mihan nimiin Diiva-nartulleen (Mihan Namupala).

Itse päätin lähteä paikanpäälle ihan vain puhtaasta kiinnostuksesta rotua ja sen jalostusta kohtaan. Velhon päätin jättää vanhempien hoivaan, koska se olisi vain tylsistynyt Jämsässä kun päivät olivat pitkiä ja me ihmiset istuttiin kokoustamassa. Velho pääsikin viettämään ihanan mökkiviikonlopun Ukon kanssa rallatellen. Tämä oli eka kerta, kun me oltiin toisistamme yötä erossa, ja nämä kaksi yötä (ja päivää) menivät oikein hyvin, Velho ei ollut kuulemma yhtään osoittanut ikävöivänsä. Kun vanhemmat sen eilen illalla toivat mulle, se kyllä onnistui jotenkin kömpimään suoraan takakontista koiraverkon sivussa olevasta raosta keskipenkille mun luo 🙈 taisi kuitenkin ilahtua mamman näkemisestä. 


Takaisin jalostusviikonloppuun: lauantaina ohjelmassa oli Heidi Kaatialan luento MH-luonnekuvauksesta ja ihanneprofiilin luomisesta. Myöhästyin tästä, ja tulin kesken kaiken paikalle, mutta ehdin kuitenkin kuulla osan asiasta, ja se oli mielenkiintoista. Musta oli muutenkin kiva juttu, että tuolla keskityttiin niin paljon luonneasioihin, luonne kun on niin ensiarvoisen tärkeä asia jalostuksessa. Tämän jälkeen teimme ryhmissä Heidin avustuksella snautserille ihanneprofiilia. MH-kuvaukseen ei tosiaan meidän rodulla sitä vielä ole (ja luonnetestin ihanneprofiiliakin kuulemma pitäisi päivittää). Lopussa keskusteltiin vielä kaikki yhdessä ja saatiin aikaan se lopullinen ihanneprofiilin ehdotus, joka menee sitten käsiteltäväksi. Oli tosi mielenkiintoista päästä mukaan tähän!

Tuossa MH-asiassa eniten keskustelua ja eri näkemyksiä herättivät lähinnä snautserin avoimuus/suhtautuminen vieraan tervehtimiseen, sekä saalisvietti. Snautserihan on perinteisesti vahtikoirana ollu jonkin verran varautunut tai pidättyväinen vieraita kohtaan. Aiemmin tämä luki rotumääritelmässäkin, mutta nykyään siitä ei rotumääritelmän luonneosiossa sanota sanaakaan. Osa porukasta halusi pitää snautserin perinteisenä ja oli sitä mieltä, että snautseri saa olla pidättyväinen eikä sen tarvitse vastata kontaktiin; riittää että koira hyväksyy vieraan kontaktin. Osa taas halusi, että ihannesnautseri ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen ystävällisesti. Itse lukeuduin jälkimmäisiin. Snautserin alkuperäinen käyttötarkoitus ja luonne on toki hyvä pitää mielessä, mutta samalla on hyvä muistaa, että yhteiskunta ja snautserin rooli perheessä on muuttunut ihan hirveästi sitten 1800-luvun. Nykyään suurin osa snautsereista ei todellakaan ole maatiloilla vahti- rotta- ja yleistyökoirina, vaan taajamissa perheenjäseninä ja harrastuskoirina. Ihmiset asuvat nykyään yhä tiheämmin ja koiria on yhä enemmän, siksi mielestäni nykyajan koiralle avoimuus vieraita kohtaan on vain hyvä ja elämää helpottava asia, sillä vieraita kohdataan ja niitä näkyy jatkuvasti. Snautserin jalostuksessakin pitäisi omasta mielestäni pitää mielessä rodun sopeutuvuus nykyajan elämänmenoon, jotta ihmiset edelleen haluavat hankkia rodun edustajia. Ei sillä, että nykyajan snautserit olisivat erityisen pidättyväisiä; osa on jonkin verran, mutta iso osa on hyvinkin avoimia. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä suunta. Omasta mielestäni ihannesnautseri suhtautuu vieraisiin positiivisen avoimesti, tervehtii niitä ystävällisesti ja sen jälkeen suhtautuu melko välinpitämättömästi (eli ei härrää ympärillä jatkuvasti hakemassa huomiota/häiritsemässä a la noutajat) (ei mitään noutajia vastaan, pidän niistä oikein paljon). Pieni pidättyväisyys on toki myös hyväksyttävää rodulle, muttei ole mielestäni varsinaisesti ihanteellista. 

Saalisvietti herätti myös hyvinkin eriäviä näkemyksiä (MH-kuvauksessa sitä testataan vieheellä). Snautserin alkuperäisiin tehtäviin tosiaan kuului rottien ja muiden pienten tuholaiseläinten eliminointi pihapiiristä ja talleilta, joten saalisvietti on luonnollisesti ollut siihen tehtävään tärkeä ominaisuus. Jalostuspäivillä osa porukasta halusi pitää ihannesnautserilla saalisvietin, sillä se on koiralle moottori joka saa tekemään asioita ja harrastuskoiralle tärkeä ominaisuus. Osa taas halusi, ettei ihannesnautseri lähtisi saaliin perään, koska halutaan helpottaa esimerkiksi koiran irtipitämistä luonnossa niin, ettei se lähtisi vaikkapa jäniksen perään. Lukeuduin itse tuohon ensimmäiseen joukkoon. Ymmärrän kyllä hyvin tuonkin pointin, jonka mukaan saalisviettiä ei niin tarvitsisi olla, mutta omasta mielestäni on tärkeää säilyttää snautserin ominaisuudet monipuolisena harrastuskoirana, jolla riittää moottoria tekemiseen. Näin asiaa jalostuspäivilläkin perusteltiin. Riistavietti on sitten asia erikseen, ja sitä ei kukaan tainnut erityisemmin haluta. 

Mukavaa oli, että kaikista asioista keskusteltiin hyvässä hengessä, useassakin asiassa eri puolet vaihtoivat tai sopeuttivat näkemyksiään kuultuaan toisen puolen perustelun, ja kaikista asioista päästiin hyvin kompromisseihin ja yhteisymmärrykseen. Suurimmasta osasta asioita kaikki olivat hyvin samoilla linjoilla. 

Lauantaina illalla sitten illallistettiin, saunottiin ja seurusteltiin vapaasti. Sain kuulla paljon erilaisia mielenkiintoisia tarinoita ja juttuja historian ja nykyajan snautsereista ja snautserijalostuksesta, kun paikalla oli kasvattajia, jotka ovat kasvattaneet rotua vuosikymmeniä. Juuri tällainen vapaa juttelu rodun asioista rotua hyvin tuntevien ja aktiivisesti harrastavien ihmisten kesken on minusta mielenkiintoisinta! Imin tietoa itseeni sienen lailla ja kysyin paljon kysymyksiä 😂 

Sunnuntaina aloitettiin snautserien terveyskyselyn purkamisella. Itsekin vastasin tähän jokunen aika sitten, vaikka Velho on vasta pentu. Mutta viimeistä vastauspäivää hypetettiin Facebookissa ja päätin olla tunnollinen ja vastata siitä huolimatta, ettei pennun terveydestä kertominen ehkä antanutkaan kyselylle niin paljon (varsinkin kun mitään terveysongelmia ei ole ilmennyt). Terveyskyselystä ei oikeastaan ilmennyt mitään kovin erikoista. Ehkä eräässä avoimessa kysymyksessä oli yllättävän paljon vastauksia liittyen allergioihin tai muuten ruokavalion rukkaamiseen, joten se oli ehkä ainoa, joka yllätti itseäni yhtään. Keisarinleikkaukset ovat myös lisääntyneet, mutta se ei ollut uutta tietoa, vaikka huolta rodun piirissä herättääkin. Se kuitenkin tuotiin esille, että osittain tämä voi johtua siitä, että eläinlääkärit leikkaavat yhä herkemmin, ja kasvattajat taas vievät yhä herkemmin leikattavaksi, jos esimerkiksi kesken synnytyksen lisää pentuja ei muutamaan tuntiin kuulu. Samoin esimerkiksi viikonloppua vasten saatetaan viedä leikattavaksi riskien minimoimiseksi. 

Luustokuvattujen ja silmäpeilattujen koirien määrässä pippuri&suola snautserit ylittivät tavoitteet, mikä oli hienoa! Luonnetestattujen tai MH-kuvattujen koirien määrässä taas molemmat värit jäivät tavoitteesta, joten siinä on parannettavaa. Itse meinasin viedä Velhon aikanaan molempiin, ja toivon että yhä useammat muutkin omistajat kiinnostuvat näistä jutuista!

Terveyskyselyssä oli kohta, jossa kyseltiin onko koiraa luustokuvattu ja jos ei, niin miksi ei. Tähän jälkimmäiseen avoimeen kysymykseen oli tullut vastauksia, joista suurin osa oli lajia "koiraa ei käytetä jalostukseen ja se ei oireile", mutta myös yksi huvittava "olisiko pitänyt?" 🙈 siinä ei ole kasvattaja selkeästi ihan kauheasti informoinut/kannustanut terveystarkkeihin. Yksi vastaus herätti minussa lievää ärsytystä, sillä siinä tuohon ei käytetä jalostukseen -mantraan oli lisätty, ettei häntä kiinnosta maksaa tarkkeja ihan vain rodun ja sukulinjan tutkimisen vuoksi. En kyllä kasvattajana itse myisi koiraa ihmiselle, joka avoimesti (vaikkakin tässä kyselyssä anonyymisti; mulla ei ole mitään hajua kuka tämä henkilö on) ilmoittaa, että häntä kiinnostaa vain se oma koira eikä koko rotu sen vertaa, että viitsisi tutkituttaa koiransa vaikka kasvattaja pyytää. Toki joku voi elää niin kädestä suuhun, ettei ole varaa maksaa muuta kuin se koiran ruoka, mutta olen satavarma, että suurin osa koiranomistajista ei. Terveystarkkien hinta on kuitenkin aivan pisara valtameressä, jos miettii koiraan koko sen elinajan meneviä kustannuksia. Ja sitten ihan vain se, että vaikka koira ei oireilisi, niin ei sitä luuston tilaa voi silti tietää tutkimatta. Jos vaikka lonkat onkin huonot, niin se on hyvä tietää mahdollisimman aikaisin, jotta vanhemmiten (vanhemmiten siis, jos on onnekas) tulevaa nivelrikkoa voi alkaa ennaltaehkäisemään erilaisin keinoin ja näin todennäköisesti pidentää koiran elämää ja elämänlaatua. Mutta en nyt paasaa tästä aiheesta enempää 😃

Kaiken kaikkiaan terveyskyselyn perusteella kyseessä on edelleen hyvinkin perusterve ja pääasiassa ongelmaton rotu, mikä on todella kiva juttu ja tärkeää. 

Terveyskyselyn purkamisen jälkeen jatkettiin pentuelomakkeiden läpikäymisellä ja kerhon pentuvälityksen kriteereistä ja niiden muutoksista keskustelemalla. Siellä tuli paljon hyviä pointteja ja mielenkiintoista keskustelua, jota en nyt ehkä tässä jaksa avata sen enempää. Muutoksia on kuitenkin kaiketi näihinkin asioihin jonkun verran tulossa. Pevisakin mainittiin, mutta siitä ei syntynyt sen kummempaa keskustelua tällä kertaa. Ilmeisesti aiemmin tästä on keskusteltu enemmän, ja silloin konsensus on lopulta ollut se, että snautseri ei tarvitse Pevisaa, kun kerhon pentuvälityskriteerit toimivat niin hyvin jalostuksen ohjaamisessa eikä sen takia tarvita lisää "turhaa byrokratiaa". Itse olisin kyllä Pevisan kannalla ainakin lonkkien ja silmien osalta. Pentuvälityskriteerit ehkä toimivat pääosin hyvin, mutta kyllä sitä on tälläkin vuosituhannella ollut pentueita, joissa on käytetty D-lonkkaista koiraa toisena vanhempana...ei sillä ehkä kerhon pentulistalle pääse, mutta rekisteröidä voi sellaisenkin pentueen ihan normaalisti. Jos olisi Pevisa, ei voisi. Kaiken lisäksi Kennelliitto suosittelee kaikille roduille Pevisaa, ja suurimmalla osalla roduista se on. 

Viimeiseksi oli sitten SSnK:n syyskokous, jossa valittiin myös uusia hallituksen jäseniä erovuoroisten tilalle (ei, en liittynyt hallitukseen; sen suurimmat tehtävät liittyvät lähinnä tapahtumien järjestämiseen, mikä ei kiinnosta mua ihan niin paljoa). Jouduin kyllä vastahakoisesti kokouksen pöytäkirjantarkastajaksi, mutta se on kaiketi ihan kohtuullinen homma, vaikken siihen koskaan yliopistojärjestö-aikanani suostunutkaan. Kokouksessa hyväksyttiin tämän lisäksi pari uutta sääntöä kerholle (joista toisella pyritään saamaan kasvattajia osallistumaan aktiivisemmin jalostusviikonloppuun). Tämän lisäksi keskusteltiin Vuoden Snautseri -kisan päivitetyistä säännöistä. Tähän kisaan tuli muun muassa uutena kategoriana Vuoden Muun lajin Harrastaja-Snautseri (muut kategoriat ovat Vuoden Näyttelysnautseri, Näyttelysnautseri-Veteraani, Agilitysnautseri, Toko-Snautseri, Rally-toko -Snautseri, Käyttösnautseri ja Pelastussnautseri). Näihin muihin lajeihin kuuluvat esimerkiksi nosework, koiratanssi ja mejä. Sitten myös näyttelysnautserikisan sääntöjä rukattiin muun muassa niin, että ulkomaisista näyttelyistä ei voi enää saada pisteitä, poikkeuksina MV-, EV- ja POHJV -näyttelyt. Tämä on mun mielestä hyvä, koska tietyistä ulkomaisista näyttelyistä (ja etenkin tietyistä maista) voi käsittääkseni saada voittoja ja hienoja tuloksia aika "helpolla", sellaisellekin koiralle joka ei niin Suomessa menestyisi. 

Sellainen jalostusviikonloppu! Kaiken kaikkiaan mulla oli kivaa ja sain kuulla paljon mielenkiintoista keskustelua ja myös osallistua itse siihen. Tulen kyllä menemään uudelleenkin, en nyt ehkä välttämättä ihan joka vuosi (tai saa nähdä), mutta ainakin silloin tällöin. Toivottavasti muutkin snautseriharrastajat, ja etenkin ne kasvattajat, innostuisivat tulemaan paikan päälle tulevaisuudessa!

Loppukevennys: mua luonnehdittiin tuolla muun muassa sanoilla "kävelevä koiranetti" 😂 Guilty as charged and proud of it!




tiistai 15. lokakuuta 2019

Velho 4,5 kk ja match show

Velho täytti eilen tasan 20 viikkoa, ja on nyt noin neljän ja puolen kuukauden ikäinen. Mun mielestä se ei viime viikkoina ole kasvanut ihan niin hurjasti kuin tuossa kolmen ja neljän kuukauden välillä, mutta toisaalta sen ruokahalu on kyllä ihan hurja. Koko ajan olisi nälkä ja se ahmii kaiken ruokansa ihan hirveää vauhtia. Eilen otettiin taas uusia kuvia Velhosta, mä kun olen päättänyt haluta tässä kasvuvaiheessa seisontakuvat parin viikon välein.





On se ihan hirmu komea mun mielestä! Rakenne näyttää mahtavalta, hyvä kulmaukset ja neliömäinen
kokonaisuus. Karva on tosi karkea ja hieno, tosin tällä hetkellä selän päälle on pesiytynyt sellainen mustempi alue, vaikka yritän nyppiä sitä tasaisemman väriseksi. No, se on kuitenkin ihan normaalia, ja riippuu aina vähän karvan "vaiheesta". Pää ja ilme on Velholla mun mielestä ihan superihanat myös, vaikka näissä kuvissa pää onkin vähän liian ylhäälle suuntautunut. Tällä hetkellä pää ei kyllä ole ihan skarpimmassa mahdollisessa trimmissä, kun en ole hetkeen ajellut poskia ja korvia tai siistinyt saksilla silmäkulmia yms. En kyllä mikään pro noissa jutuissa vielä olekaan, kasvattajalla saa niin paljon parempaa jälkeä.

Sain erinäisten kanavien kautta viime postaukseen liittyen useita viestejä, kiitos kaikille niitä lähettäneille ideoista, neuvoista ja tuesta! Asiaa vielä valottaakseni, meidän tilanne ei tosiaan ole mitenkään katastrofaalinen vielä ainakaan; esimerkiksi eilen oli hyvä päivä, jolloin Velho oli aika hyvin kuulolla ja silloinkin jos ohittaminen ei ihan sujunut, oli kyse vaan vetämisestä toista kohti. Suurimmalla osalla ohituskerroista se ei hauku tai murise, kunhan vaan vetää ja hönkii vetäessään, eli siis nostaa niitä kierroksia kyllä. Silti tuommoisenkin käytöksen haluaisin karsia pois. Ja sitten silloin pahoitan kyllä mieleni, kun tilanne menee överiksi ja se alkaa äännellä kunnolla. No, harjoituksia jatketaan!

Pari viikkoa sitten kirjoittelin tänne, että on sanomattakin selvää, ettei ihan ensi viikolla olla menossa mihinkään mätsäriin. Jouduinpa syömään heti sanani! 😂 Käytiin nimittäin nyt sunnuntaina Lohjalla järjestetyssä mätsärissä (eli match show:ssa, epävirallisessa leikkimielisessä näyttelyssä). Tarkoitus oli ennen kaikkea treenailla Ukkoa messaria varten, mutta otin Velhonkin mukaan sosiaalistumaan. Ajattelin, että ilmoitan sen ehkä kehään, jos siltä tuntuu. No, paikalle päästyämme päätin saman tien ilmoittaa myös Velhon, kun kerran sinne asti oltiin tultu. Syteen tai saveen.

Paikalle tuli myös Velhon käppänä "sisko" Pimpula (Mihan Mini-Enne) omistajansa Pian kanssa. Pimpula sisaruksineen syntyi päivää ennen Velhoa, kasvattajalla oli siis samaan aikaan sekä käppänä- että keskaripentue ja pennut kasvoivat yhdessä. Velho ja Pimpula oli ilmoitettu pentuluokkaan peräkkäisillä numeroilla, joten sattuivat sitten samaan pariin. Pimpula sai punaisen (eli sen "voittavan") nauhan, ja Velho sinisen. Se ei kyllä yhtään ihmetyttänyt mua. Molemmat on kauniita ja lupaavia pentuja, mutta meidän esiintyminen Velhon kanssa meni kyllä aivan plörinäksi 😂 Näyttelyravia oli muutenkin harjoiteltu erittäin minimaalisesti, mutta tällä kertaa maassa oli jotain aivan ihania hajuja (oisiko ollut muiden koirien namien hajut), joten Velho kulki koko ajan nenä maassa, eikä ihan vielä tajunnut esiintymisen ideaa. Välillä sain sen nakilla hetkeksi nostamaan päänsä, ja silloinkin jouduttiin sitten menemään nakki nenän edessä, mikä ei ole kovin kaunista katseltavaa. Ei tämä kyllä mua mitenkään haitannut, koska en yhtään mitään tästä mätsäristä odottanutkaan, ja kyseessä on kuitenkin vain mätsäri. Hyvää harjoittelua näyttelypaikalla ja kehässä olemiseen. Sinisten pentujen ryhmäkehässä meillä meni sitten jo vähän paremmin, siinä toisessa kehässä kun ei selvästi ollut ihan niin houkuttelevia hajuja. Sijoitusta ei kuitenkaan tällä kertaa tullut. Ei se mitään! Pimpula ei myöskään saanut sijoitusta punaisten ryhmäkehästä tällä kertaa. Hyvää harjoitusta kuitenkin molemmille!

Ukon kanssa mentiin kehään ennen pentuja, isoissa aikuisissa. Vastassa oli kaunis jo veteraani-ikäinen sileäkarvainen collie. Ukolla meinasi mennä aluksi vähän laukalle, kun oli niin innoissaan (se rakastaa näyttelyitä, piippasi ja veti kehään jo heti kun näki ensimmäisten parien sinne menevän). Juoksutila oli aika pieni, ja saatiin vetää vain yksi kierros, joten kokemuksen ja paremman liikkumisen perusteella punainen nauha meni collielle ja sininen Ukolle.

Oli kyllä aikamoista pyöritystä mulle, sain ihan kieli vyön alla juosta siellä viemässä milloin mitäkin snautseria kehään! Nimittäin juuri Velhon kanssa parikehässä ollessamme alkoikin jo Ukon ryhmäkehä. Siellä oli sitten meitä kuulutettu, huomattu, että olen pennun kanssa toisessa kehässä, ja koko tuo ryhmäkehä seisoi ja kaikki katsoi mun ja Velhon räpeltämistä 😂 Heti kun oltiin Velhon kanssa "ravattu" mut huudettiin Ukon kanssa viereiseen kehään ja Pia sai jäädä vastaanottamaan sekä Velhon että Pimpulan nauhaa. Nopeasti Velho kevythäkkiin, näyttelyhihnan vaihto Velholta Ukolle ja Ukon kanssa ryhmäkehään anteeksipyyntöjen kera. Mutta meilläpäs kävi Ukon kanssa hyvin! Meidät otettiin heti erään samojedin kanssa jatkoon, ja muita pyöriteltiin siinä jonkun aikaa, kunnes neljä parasta oli selvillä. Sitten meitä neljää vielä juoksutettiin ja seisotettiin, kunnes Ukko julistettiin sinisten isojen aikuisten voittajaksi. Ukon päivä siis jatkui vielä Best In Show -kehässä. Tässä välissä oli vielä pentujen ryhmäkehät, ja sitten Ukon kanssa takaisin BIS -kisaan. Lopulta Ukko valittiin koko mätsärin BIS2:ksi! Voitto meni nätille pitkäkarvaiselle collielle, jolla oli tosi nuori lapsihandleri. Oltiin tosi iloisia sen lapsen puolesta! Ukko sai ihan hirveän kasan palkintoja mukaan, kun pokaalit, ruusukkeet ja isot palkintokassit tuli sekä sinisten voitosta, että BIS2:sta. Tärkeintä oli kuitenkin, että Ukko nautti päivästään täysin rinnoin ja pääsi ilokseen monta kertaa kehään 😊

Huonolaatuinen kuva meistä BIS2 -sijalla
Olen kyllä positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Velho käyttäytyi mätsäripaikalla. Osasi loppujen lopuksi aika hyvin rauhoittua häkkiinsä alun levottomuuden jälkeen, eikä haukkunut muille koirille tai muutenkaan vetänyt mitään hulluja kierroksia. Välillä vähän vetäisi joitain lähellä olevia koiria kohti tai päästi joitain pieni ääniä, muttei sen kummempaa. Toisaalta, niinhän se usein on, että kun ollaan paikalla missä on enemmän hälinää, ihmisiä ja koiria, niin ihan jokaiseen ei vaan riitä resurssit reagoida. Saisi olla muuten reagoimassa ihan koko ajan. Tämä on kyllä todettu aiemminkin kaupunkireissuilla ja yhtenä viikonloppuna, kun käytiin markkinoilla.

Mukavaa lokakuuta, me nautitaan vielä jäljellä olevasta ruskasta!




tiistai 8. lokakuuta 2019

Remmireagointi - meidän haaste pentukoulutuksessa

Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, Velho on monessa mielessä ollut hirveän helppo snautserinpentu. Se ei juurikaan ole purrut - ei edes nyt, vaikka hampaista on suussa ehkä puolet ja ikeniä varmasti kutittaa -, se ei imuroi suuhunsa maasta kaikkea mahdollista, se on oppinut nopeasti melko lailla sisäsiistiksi, yksinolo sujuu hyvin, eikä se erityisemmin jännitä uusia paikkoja ja tilanteita, vaan suhtautuu asioihin reippaasti.

Mutta sitten se yksi juttu: lenkeillä muihin koiriin, ja toisinaan ihmisiinkin, reagointi. Kierrosten nostaminen muiden koirien läheisyydessä, varsinkin remmissä ollessa. Ja varsinkin pimeällä.

Heti ensimmäisenä päivänä muistan, kun tultiin talon takaovesta ulos pissalle ja pihalta sisälle oli tulossa toinen koira: Velho jännittyi hihnassa, veti, tuhahteli, olisiko jopa päässyt haukkumaan. Tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi tai ensimmäisen päivän jännityksen piikkiin laitettavaksi asiaksi, vaan kyseinen tyyli on siitä asti ollut Velhon go-to mitä tulee hihnassa toisten koirien ohittamiseen. Vetää, usein tuhahtelee, välillä haukkuu tai murisee. Toki se ei nykyään aina pääse tekemään sitä, kun pyrin tällaista käytöstä tietysti estämään. Mutta silti, sitä se tekisi jos en minä tekisi mitään.



Koska me asutaan pääkaupunkiseudulla (vaikka ei nyt missään Helsingin keskustassa ihan ollakaan), niin mulle on ollut jo ennen Velhon tuloa selviö, että haluan opettaa koiran kulkemaan nätisti hihnassa ja ohittamaan muut koirat välittämättä niistä sen kummemmin. Me kun ei olla missään ihan metsän keskellä, vaan täällä päin maata eläessä väkisinkin tulee päivittäin niitä tilanteita kun ohitetaan muita, ja usein läheltä. Paljon kivempaa ja stressittömämpää se on kaikille osapuolille silloin, kun se koira osaa ohittaa nätisti eikä koe aiheelliseksi tehdä asiasta numeroa.

Siksi mua turhauttaakin välillä tosi paljon, että me ollaan alusta asti harjoiteltu tätä, ja välillä tuntuu, että edistystä on tapahtunut niin olemattomasti. Joo, välillä on hyviä hetkiä ja hyviä lenkkejä, jolloin ohittaminen tuntuu sujuvan aika kivuttomasti - silloinkin toki namittamalla seuruussa - välillä sitten taas on niitä huonosti menneitä tilanteita, jolloin oikeasti mieleen iskee ahdistus ja epätoivo.

Mä en halua koirastani mitään remmirähjää! Se on mun mielestä yksi ärsyttävimmistä ja huonoimmista käytöksistä mitä koirilla on. Joka kerta kun ohitus menee huonosti, hävettää. Yllättävän monella rotua tuntemattomilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että snautserit on jotenkin aggreja ja rähjääviä. Ei Velho ole aggressiivinen - se lopettaa kaikki tuhinat, haukut ja murinat kun pääsee tapaamaan toista, ja leikkii kaikkien kanssa iloisesti ja innoissaan - mutta kyllähän se siltä kuulostaa jos se haukkuu ja murisee toiselle ohitettaessa. Ja mä en halua, että mun koira vahvistaa kenenkään vääristynyttä negatiivista käsitystä tästä rodusta. Se harmittaa erityisen paljon.

Mikä mua erityisesti turhauttaa tässä, on se, että en oikein tiedä mistä tämä käytös kumpuaa. Se on ollut sitä ihan ensimmäisestä ohitustilanteesta lähtien. Ei ole kyse siitä, että itse olisin tehnyt jotain väärin, ja asian voisi vain korjata ja syyttää itseään koko hommasta. Siskoni sanoo näihin pohdintoihin jotain, että "se nyt vaan on sellanen", vähän niin kuin, että se on sen luonteessa ja taipumuksissa, tms. Se ei mua paljoa lohduta, kun haluaisin ymmärtää minkä takia Velho kokee tarvetta reagoida niin voimakkaasti toisiin koiriin hihnassa ja nostaa kierroksiaan. Se voisi olla epävarmuutta ja jännitystä toisia koiria kohtaan, että siksi se kokisi tarvetta jotenkin puolustautua tai uhitella. Tai sitten se voi olla ihan vaan turhautumista, kun haluaisin päästä tutustumaan toiseen koiraan, mutta ei pääse kun on hihnassa. Tai sitten jotain ihan muuta. Mä en osaa lukea Velhoa tarpeeksi hyvin, että tietäisin, ja siksi mua turhauttaa. Kun ei tiedä syytä, niin asian treenaaminen on vähän hakuammuntaa.

Sekin on kumma, kun Velhon hermorakenne tuntuu muuten olevan niin hyvä. Ei se kummemmin stressaile erilaisia tilanteita. Kun mentiin muutama päivä sen kotiutumisen jälkeen ekaa kertaa kauppakeskukseen, se vaan makoili siellä tyytyväisenä hälinää katsellen. Ja makoili siis selällään, mikä kuitenkin viittaa siihen, että sillä on rento ja turvallinen olo. Se kertoo aika paljon Velhon suhtautumisesta. En siis tiedä tosiaan, olisiko koirien ohitustilanteissa kyse jostain epävarmuudesta vai mistä, sellainen kun kuitenkin tuntuisi olevan ristiriidassa Velhon yleiseen tapaan suhtautua asioihin. En mä tiedä.

Silti ei auta muu kuin kärsivällinen harjoittelu. Tällä hetkellä me ei lähtökohtaisesti moikata toisia hihnassa, ellei ole ihan poikkeustilanne. Jätä- ja seuraa -käskyillä ja namittamisella suoritetaan ohitukset. Tiedän, että jos itse kiristyn ja stressaannun, huomaa koira sen ja ajattelee, että tässä on nyt jotain syytä stressata. Yritän siis olla mahdollisimman rento. Yritän myös ottaa Velhon seuruuseen mahdollisimman aikaisin toisen koiran nähtyäni, mutta aina se ei ole mahdollista, ja aina Velho ei vaan pysy tarpeeksi pitkään siinä seuruussa (tai sitten pelkään, ettei se pysy ja yritän venyttää seuraamisen aloittamista), varsinkin jos on myös huomannut sen vastaantulevan koiran. Nuoralla taitelua, siis.

Mä vaan toivoisin, että Velhosta ei kasvaisi remmirähjää aikuista. Pahimmassa tapauksessa kaikki lenkkeilyt on stressaavia, enkä halua mennä sen kanssa mihinkään näyttelyihin tai kisoihin, jos se on mulle (ja myös Velholle) liian stressaavaa Velhon reagoinnin takia. En ehkä ihan usko, että se tähän menisi, mutta joskus mielessä vilahtaa huonosti menneiden tilanteiden jälkeen pelko. Toivon ihan hirveästi, että pikkuhiljaa meidän harjoittelu alkaa tuottaa tulosta, ja samalla Velho kypsyisi kasvaessaan koiraksi, jolle vierailla koirilla ei ole ihan niin suurta väliä. Sormet ristissä.

Ihan hirveän rakas pikku nappisilmä se kuitenkin on. 💛

tiistai 1. lokakuuta 2019

Velho 4 kuukautta

Nyt on vihdoin kaikki rokotuksetkin otettu, kun viime viikolla käytiin rabiesrokotuksella. Otettiin se erikseen kasvattajan suosituksesta, koska jos jotain rokotusreaktiota olisi tullut, olisi sitten tiennyt mistä rokotuksesta se tuli. No, onneksi ei meille ole tullut mitään reaktiota mistään piikeistä. Eipä Velho siihen itse pistoonkaan reagoinut mitenkään, tainnut edes huomata, että jotain tuikattiin niskaan 😃 Painoa Velholla oli nyt viimeisellä rokotuksella 11,1 kg. Säkää yritin eilen kotitekoisesti mitata, mutten oikein luota omiin mittaustaitoihin. Eilen se näytti 43,5 cm, mutta vähän epäilen ettei Velho ole oikeasti vielä noin korkea. Yksi veljistä oli kyllä (ilmeisesti myöskin kotimittauksella) 43 cm, joten voihan se toisaalta ollakin. Siinä tapauksessa aletaan olla jo lähellä rotumääritelmää, jonka mukaan snautserin säkäkorkeus on 45-50 cm (urokset toki yleensä tuolta yläpäästä). Omaan silmääni Velho ei kyllä ole vielä läheskään aikuisen snautserin kokoinen, joten siksi vähän epäilen tuota mittaustulostani.

Velho 4kk
Velho täytti perjantaina kokonaiset neljä kuukautta ja eilen 18 viikkoa. Kymmenen viikkoa yhteiseloa on jo takana siis! Mun pitäis muistaa päivittää tätä blogia useammin, että saisin kaikenlaiset erilaiset vaiheet muistiin.

Otettiin viikonloppuna mökkeillessä vähän kuvia sekä Velhosta että pojista (Velhosta ja Ukosta) yhdessä. Ainoa seisontakuva, jonka nyt kelpuutan blogiin on tuossa ylempänä. Velho on sellaisessa kasvuvaiheessa, jossa se tuntuu olevan jotenkin löysä joka paikasta, ja siitä on vaikea saada kunnollisia seisontakuvia. Selkälinja näyttää jotenkin ihan huonolta kaikissa tai jotain muuta. Vähän mua nyt kyllä huvittaa mun hermoromahdukset kuvien otosta silloin, kun Velho oli jotain 10 viikon ikäinen. Ei siitä saanut mitään kunnollista millään! Siksipä meillä ei noilta viikoilta olekaan mitään kunnollisia seisonta/kasvukuvia. Kuitenkin sitten ihan yllättävänkin vähällä vaivalla sain sille opetettua sen seisomisen niin, että ihan hyviä kuvia on mahdollista saada. Meillä se toimii "seiso" ja "paikka" -käskyjen avulla. Niitä kun vaan hinkkaa hyvien herkkujen kanssa, niin aika nopeasti se oppii jutun jujun. Ei se kyllä vieläkään anna ihan kauheasti esim. siirrellä raajojaan niin, että muuten pysyisi samassa asennossa, joten sitä pitää sitten namilla yrittää ohjailla oikeaan asentoon. Mutta pikkuhiljaa. Viime aikoina ollaan alettu harjoittelemaan myös sitä seisomista näyttelyhihnassa ja vähän näyttelyraviakin. Velholla on vaan muodostunut kontaktiseuruu niin vahvaksi (siitä olen toisaalta myös iloinen), että se helposti yrittää nostaa päätään aina kontaktiin. Niinpä tähän mennessä raviharjoitukset on tehty niin, että mennään nami naaman edessä, jotta katsoo oikeaan suuntaan. Se näyttää kyllä varmaan todella tyhmältä ulkoapäin katsottuna. 😂 Tärkeintä on nyt aluksi kuitenkin, että se oppii oikean askellajin ja eteenpäin katsomisen, eikä sekoita näyttelyravia ja kontakti/tokoseuruuta keskenään. Sanomattakin kuitenkin on selvää, että ihan ensi viikolla ei olla vielä menossa mihinkään mätsäreihin.

Ukko ja Velho 💛

Tottelevaisuusjuttuja ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa ihan alusta saakka. Nyt Velho osaa parhaimmillaan tosi kivan kontaktiseuruun. Se osaa myös tulla takakautta vasemmalle puolelle ja edestä sekä oikealle että vasemmalle puolelle (näissä kuitenkin vielä toistaiseksi autan aina namilla, jotta käskyt vahvistuu). Se osaa istua sekä mun eteen että vasemmalle puolelle. Se osaa tulla luokse tosi tehokkaasti. Se osaa mennä maahan ja olla paikassa sekä istualtaan, seisaaltaan, että maassa. Aika kivasti se mun mielestä jo osaa tämän ikäiseksi. Se on kyllä tosi fiksu ja nopea oppimaan, ja vaikuttaa snautseriksi aika ohjaajapehmeältä. Eipä ole siis valittamista noissa jutuissa edistymisessä. Voisinkin alkaa katselemaan rally-tokon alkeiskursseja meille nyt, kun pentukurssi loppuu pian.

Molemmilla niin kauniit päät ja profiilit


Pentukurssilla Velho on jo oppinut paremmin rauhoittumaan, vaikka sen perusvire onkin siellä edelleen erittäin innostunut ja häslä. Viime kerralla saatiin kouluttajalta ihan erikseen kaikkien kuullen kehujakin siitä, miten toimittiin kun Velho kuumui kierroksille muiden tehdessä luoksetuloharjoituksia (otettiin tilaa ja mentiin kunnolla sivuun, kun Velho ei kyennyt rauhoittumaan liian lähellä muita vuoroaan odottavia - se sitten toimi ja Velho rauhoittui paljon paremmin). Kyllä mä uskon kaiken kaikkiaan, että pentukurssi on tehnyt paljon hyvää nimenomaan tuon häiriössä rauhoittumisen ja muiden koirien kanssa samassa tilassa olemisen suhteen. Se on varmaan sen suurin anti meille. Tällä viikolla mennäänkin sitten viimeisen kerran sille kurssille.

Tässä vielä vähän kuvia viikonlopulta:


 On se vaan niiiin söpö! 😍



Toivottavasti saan seuraavan postauksen ulos pikemmin!

tiistai 17. syyskuuta 2019

Velho 3,5 kuukautta

Pari viikkoa lisää Velhoilua takana. Velho kasvaa kyllä ihan hirveää vauhtia tätä nykyä! Alkaa jo pikkuhiljaa näyttää oikealta snautserilta, tosin pulloharjaparta on ja pysyy toistaiseksi. Vajaa kaksi viikkoa sitten trimmissä Velhon säkäkorkeus oli 37cm, nyt veikkaisin sen lähentelevän jo neljääkymmentä. Eilen käytiin rokotuksilla, ja punnitsin Velhon 10,5kg painoiseksi. Vielä pitäisi suunnilleen saman verran tulla toki painoa lisää 😃 Mutta edellisestä kahden viikon takaisesta rokotuksesta Velho oli kasvanut 2,5 kiloa, aikamoista.

Otettiin muutama päivä trimmin jälkeen Velhosta uudet seisotuskuvat, ja ero edellisiin on kyllä huima (näkyvät edellisessä postauksessa). Näiden kuvien välillä on vain kaksi viikkoa! Tässäpä siis tuoreimmat, joskin nekin ovat nyt jo puolentoista viikon takaisia:



Kasvattajien mielestä tuo alempi kuva on parempi, koska pää on siinä paremmin (tosin molemmissa vähän liian ylhäällä), itse taas tykkään melkein enemmän tuosta ylemmästä, koska etujalat on siinä paremmin kropan alla, ja Velhon makee neliömäinen rakenne tulee esiin 😍 ylipäänsä aika täydelliseltä snautserin alulta Velho näyttää mun silmään 💛

                             

Viime viikolla me alotettiin pentukoulu! Päätin mennä tutun ja turvallisen Taitoa Tassuihin -koirakoulun pentukurssille. Treenitila oli mulle tuttu, kun olen siellä käynyt seuraamassa Ukon treenejä, mutta Velho oli moisessa paikassa ensimmäistä kertaa elämässään.Kurssi oli ihan täynnä, ja siellä oli meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa. Ne kaikki muut pennut olivat niin rauhallisia ja säyseitä Velhoon verrattuna, etten tajua! Rotujakin oli ihan saksanpaimenkoirasta whippetiin. Velho tuli paikanpäälle kauheasti hökeltäen ja ehdottomasti suurin haaste tunnilla oli kontaktin pysyminen ja rauhoittuminen. Velhohan on alusta asti reagoinut aika vahvasti muihin koiriin. Ei se nykyään suurimmaksi osaksi pääse haukkumaan tai edes pyri siihen, mutta reagoi kuitenkin, tempomalla, hönkimällä, tuhahtelemalla jne. Tuolla sitten kun oltiin samassa suljetussa tilassa usean muun pennun kanssa, niin kyllä tää mun Vekkuli oli aika täpinöissään ja rauhottuminen oli aika vaikeeta. Noh, ehkä se jo ensi tunnilla sujuu paremmin kun ei ole enää niin uusi tilanne, sormet ristissä.

Sen sijaan niissä asioissa, mitä tunnilla varsinaisesti harjoiteltiin - istuminen, maahanmeno, jättäminen, luoksetulo - Velho oli ihan pro, koska ne oli kaikki ihan tuttuja asioita sille kun ollaan treenattu niitä alusta asti kotona. Kaikesta eniten odotankin tuolta kurssilta saavani lisää työkaluja muiden koirien ohittamiseen ja kohtaamiseen, plus sitä kullankallista häiriö- ja rauhoittumistreeniä Velholle, kun pitäisi olla ja keskittyä samassa tilassa muiden koirien kanssa. 

Eilen rokotuksilla lääkäri kyllä kehui kuinka rauhallisen oloinen pentu Velho on 😁 riippunee vähän tilanteesta! Ei se nyt perusluonteeltaan mikään mahdottoman villi olekaan, mutta pentukurssilla ei varmaan kukaan saanut siitä erityisen rauhallista kuvaa. 

Mun pitäisi taas terhistäytyä ja jaksaa viedä Velhoa enemmän kaupunkiympäristöihin ja julkisiin kulkuneuvoihin. Onneksi se sai kokea noita juttuja useaan kertaan sillä parhaalla sosiaalistumiskaudella (8-12 vko), mutta kyllähän sitä sosiaalistamista pitäisi jatkaa edelleen. Nyt ollaan oltu liian pitkään vaan kotona ja tehty niitä tavallisia juttuja, lenkkeilyä, leikkimistä, pientä treenailua, yksinolon harjoittelua tms. Mä haluaisin kuitenkin Velhosta koiran, jonka voi huoletta ottaa mukaan mihin vaan ja se pärjää tilanteissa. Kyllähän se onneksi onkin suhtautunut aina uusiin paikkoihin ja juttuihin rennosti ja reippaasti, joten siinä mielessä kaikki on hyvin. Velho ei juuri jännitä. Tässä on siis tämä perusjuttu: koirassa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta omistaja on liian laiska 😂 no, ehkä en ala vielä ruoskimaan itseäni liikaa, ollaanhan me myös tehty paljon juttuja, ja Velholla on vielä rutkasti aikaa toteuttaa potentiaaliaan.

Viime viikonloppuna käytiin Velhon ekalla retkellä kansallispuistossa, Velho pääsi nimittäin mukaan kun lähdin ystävieni kanssa Nuuksioon. Parisen tuntia kierreltiin metsäpolkuja, ei lähdetty minnekään kovin kauas missään vaiheessa ja pidettiin kunnon evästauko, jotta pentu jaksaa eikä tule liikaa rasitusta kehittyvälle luustolle. Velho sai olla pääasiassa vapaana ja sillä oli kyllä hurjan hauskaa spurttailla pitkin metsiä. Laitoin myös kaikki kaverini katsomaan Velhon hampaat harjoituksen vuoksi, sitäkin on aina hyvä yrittää muistaa tehdä kun pentu tapaa uusia ihmisiä. Ei sitten näyttelykehissä tule yllätyksenä moinen 😃

Siitä tulikin mieleen, että Velhon isä Gray oli esiintynyt Valko-Venäjän voittajanäyttelyssä tässä pari viikonloppua sitten, ja oli paitsi voittanut rotunsa ja saanut tuon voittajatittelin, niin myös voittanut koko FCI 2 roturyhmän ja päässyt Best In Show -kehään kisaamaan! Aikamoista, jalosukuinen tämä mun Velhoni.

Eipä meillä oikeastaan sen kummempia kuulumisia ole. Hiljalleen eletään elämää eteenpäin ja opetellaan kunnon snautserina olemista. Onneksi Velho on kyllä pääasiassa hirmu helppo ja mukava pentu, ainakin ollakseen snautseri, ja oikeastaan ainoa haaste on tuo muihin koiriin suhtautuminen hihnassa.

maanantai 26. elokuuta 2019

Velho 13 viikkoa (ja melkein 3 kuukautta)

Auts, tässä hurahti muutama viikko ilman, että tuli kirjoitettua blogiin mitään. No, eipä siinä, ei meillä mitään uutta mullistavaa kerrottavaa olekaan. Ollaan vaan ihmetelty ja opeteltu elämää pikkuhiljaa. Tänään Velho täytti 13 viikkoa.

Täytyy kyllä sanoa, että ekojen päivien ajoittainen syömättömyys on enää muisto vain, sillä Velho on nykyään todella ahne, ja syö kaiken mitä annetaan. Ruokinnassa mulla on tällä hetkellä kolme eri juttua: perinteinen yrjölänpuuro kasvattajien ohjeen mukaan, Canaganin nappula sekä Maukkaan raakatäysravintopullat. Välillä annan vain jotain näistä kerrallaan, välillä kahta sekaisin. Kaikki menee suurella innolla. Iltapalaksi Velho sitten saa kasvattajan perinteisen ohjeen mukaan viiliä ja Weetabixin, mikä on musta jotenkin tosi söpöä ja symppistä. Sekin maistuu todella hyvin! Treeninameina käytetään kuivanameja, juustoa ja nakkia - tosin jälkimmäistä hyvin pieniä paloja kerrallaan suolaisuuden takia. Se on kuitenkin se Velhon superherkku.

Viime torstaina käytiin ekoilla rokotuksilla, jossa Velho todettiin kaikin puolin perusterveeksi. Velho oli reipas poika ja itse piikkiä se ei tuntunut huomaavan ollenkaan. Puntarilla se oli tasan 8kg, ja se on viimeisin kerta kun Velho on punnittu. Kolme kiloa on siis tullut lisää näiden viiden viikon aikana kun Velho on ollut mulla. Säkää yritin kerran mitata, mutta ei siitä tule mitään kun ei ole kunnollista säkämittaa. Ensi viikolla mennään kasvattajien luo Porvooseen näytille ja trimmiin, silloin saadaan sitten sen hetkinen säkäkin 😊.

Ollaan me vähän trimmijuttuja harjoiteltu kotonakin, sekä Velho että omistaja kun kaipaa harjoitusta siihen. Pari kertaa Velhoa ollaan nypitty, anturanvälien karvaa on leikattu useaan otteeseen, ja eilen tehtiin myös ekat ajelut: korvat, posket, kaula ja peppu. Olin ekaa kertaa itse trimmikoneen puikoissa - nyppimisestä ja saksimisesta on jo kokemusta Ukon kanssa - ja vähän jännitti, etten vaan tee sille mitään haavoja, mutta ihan hyvin se meni. Kasvattajat saa sitten siistiä tätä mun amatöörijälkeä.

Näiden viiden viikon aikana on tullut opeteltua ja opittua kaikenlaista: on matkustettu autolla, bussilla ja metrolla, on lenkkeilty hihnassa taajamassa ja vapaana metsässä, on tutustuttu Helsingin keskustan hälinään ja toisaalta mökin järvimaisemiin, on opeteltu trimmattavana olemista ja trimmipöydällä seisomista, on tavattu muita koiria - niin aikuisia kuin pentuja -, on opeteltu yksinoloa (ennätys tällä hetkellä 3h 35min), on pesty hampaita ja leikattu kynsiä. Erilaisia käskyjä ollaan myös pikkuhiljaa treenattu: Velho osaa jo hienosti istua, seistä, olla paikassa (okei, tämä vaatii kyllä vielä lisää treeniä), tulla luokse, mennä maahan, oman nimensä/kontaktin, jättämisen (tarvitsee myös lisää varmuutta), käsikosketuksen, tassun annon ja kontaktissa seuraamisen. Toki kaikki nämä vaativat silti lisää ja vielä lisää toistoja, vaikka toiset ovatkin varmempia kuin toiset. Naksutintakin ollaan opeteltu ja Velho on hoksannut sen idean nopeasti. Täytyy kyllä myöntää, että esimerkiksi lenkille ei tule otettua naksutinta käytännössä koskaan, sillä koen että mulla ei vaan riitä kädet, kun samalla pitäisi olla naksauttamassa, kaivamassa namia taskusta, syöttämässä namia ja pitämässä hihnasta kiinni. Siksi meidän naksutinkoulutus on vähän sellaista silloin tällöin -meininkiä.

On mulla kerran jo tullut sellainen väsymyksen hetkikin, kun oli pakko soittaa iskälle ja laittaa Velho sinne loppupäiväksi hoitoon, että saan vähän omaa aikaa. Ei Velho ole mitenkään erityisen hankala pentu, mutta ainahan se vaatii paljon kun on yksin vastuussa pienestä 24/7. Mun unen laatu ja määrä on huonontunut Velhon tultua, ja se että joku on melkein koko ajan vaatimassa mun huomiota väsyttää lisäksi. Yksi päivä sitten tuli sellainen hetki, kun Velho puri puolivahingossa kivuliaasti reiteen ja aloin itkeä pillittämään siitä. Tunsin itseni ihan kuolemanväsyneeksi, ja silloin oli tosiaan vaan pakko laittaa Velho hoitoon ja ottaa vähän aikaa itselle. Tunsin kauheaa huonommuutta siitä, mutta lopulta ymmärsin, että kyllä mulla on oikeus myös omaan aikaan, eikä se ole mikään ihme, että neljä viikkoa yötä päivää yksin pennusta huolehdittua tarvitsee sitä. Olen sittemmin yrittänyt tehdä asioita vähän helpommin, laskea omia suorituspaineita ja ottaa sitä omaa aikaa myös silloin kun Velho ei ole hoidossa - ei sitä tarvitse olla koko ajan aktivoimassa kun se on hereillä.

Kohta pitäisi varmaan alkaa katsomaan jotain pentukurssia. Suosituksia hyvistä Espoossa toimivista koirakouluista otetaan vastaan. Ukon kanssa on mahtavat kokemukset Taitoa Tassuihin -koirakoulusta, mutta niillä on useimmat kurssit Konalassa, ja mieluusti haluaisin vähän lähemmäksi. Saattaa kyllä olla, että siitä huolimatta päädytään jollekin niiden kurssille 😊.

Velhon emänisä Eddy (Mihan Neljän Suora) kävi muuten kuun alussa luonnetestattavana, ja sai mahtavan tuloksen 142+++. (Tarkemmat yksittäisten osioiden tulokset näkee koiranetistä). Onnea Eddy ja Tuula!

Eilen otin Velhosta seisontakuvia, jotka ensimmäisen kerran onnistui. Kaikista aiemmista yrityksistä on tullut ihan kauheita kuvia, mutta nyt ollaan viime aikoina harjoiteltu "seiso" ja "paikka" -käskyjen avulla sitä paikallaan asennossa seisomista, ja se onnistuu jo pienen hetken ajan kerrallaan. Niinpä räpsin eilen kuvia hulluna samalla kun Anni seisotti, ja parit oikein hyvätkin sieltä saatiin tallennettua! Tässä siis 13 viikon kunniaksi seisontakuvia:



Oikein komea, tasapainoisen ja sopusuhtaisen näköinen poika minusta! 💛

Velho 5 kk ja Houkutusten Highway

Velho täytti eilen kokonaiset viisi kuukautta! Kylläpä aika menee nopeasti. Velhon paino oli eilen 13,4 kg Mustin ja Mirrin vaa'alla ja ...