torstai 14. toukokuuta 2020

Velhomaisia juttuja (+ Velho 11 kk kuvat)

11 kuukautta tuli ja meni, ja kohta Velho täyttää jo vuoden. Meille ei kuulu oikeastaan mitään kummempia, joten ajattelin vähän kirjoittaa Velhon hauskoista ja ihanista tavoista, sellaisista nimenomaan sille tyypillisistä jutuista.

Kutsun Velhoa usein hymypojaksi ja sille on syynsä: se usein "hymyilee" sillä tavalla suu auki innokkaan ja onnellisen näköisenä. Sellaisella "voi vitsi, elämä on ihanaa" -ilmeellä. Ukko ei läheskään yhtä usein hymyile tällä tavalla, se on ihan Velholle ominainen juttu.

Toinen asia, miksi usein kutsun Velhoa, on pyörremyrsky. Sillä on usein tapana tulla luokse pyörremyrskyn lailla innokkaana päälle porhaltaen. Esimerkiksi jos se kuulee, että Ukkoa hellitellään, tulee pian yksi pyörremyrsky siihen hakemaan oman osansa. Samoin aina kun se näkee itselleen rakkaan ihmisen erossa olon jälkeen, porhaltaa pieni pyörremyrsky varmasti paikalle "pois alta risut ja männynkävyt" -tyyliin.

Yksi ihan Velholle ominainen juttu on "Vekku-asento". Se tarkoittaa asentoa, jossa se nostaa etutassunsa jotain - esim. sängyn reunaa tai istuvaa ihmistä - vasten ja seisoo siinä takajaloillaan. Se jaksaa olla Vekku-asennossa vaikka kuinka pitkään, ja se on sen lempparitapa saada hellyyttää. Aamuisin se usein herättää mut Vekku-asennossa pusuja jaellen ja sitten jää siihen rapsuteltavaksi ja siliteltäväksi. Sillä onkin tämän tavan ansioista aivan huiman reisilihakset, jotka näkyy pulleina takaa päin katsoessa 😄. Muistan jo joskus pentuikäisenä, kun käytiin Mihalassa trimmissä, niin Saimi kokeili sen reittä ja totesi "mitkä reisilihakset!".

Velho on pienestä pitäen rakastanut Aromadogin sinistä nalleaan, joka on sen unilelu. Nallea lutkutetaan hellästi. Jonkun lelun tms. lutkuttaminen on ainakin mihalaisille snautsereille ihan tyypillistä, se kertoo kuulemma siitä, että koira on tyytyväinen ja rauhallinen. Velhon emä Vippi ei tosin lutkutusta harrasta, eikä myöskään Vipin isä Eddy, mutta Eddyn emä Risu taas harrastaa. Meidän Ukko on myös kova lutkuttaja (sillä on siihen erityinen majava tai koala) ja moni Ukon sisaruksista lutkuttaa myös (löytyy siiliä, apinaa, Pentikin peittoa...😄). Velholle nalle on se lutkutuslelu, ja nallesta lutkutetaan nimenomaan sen kuonoa, joka on muotoutunut vähän nisän oloiseksi 😂. Nallen lutkuttaminen on Velhon iltarutiini, jolla se rauhoittaa itsensä uneen. Kaikista hellyyttävintä on, että se tämän jälkeen usein käy nukkumaan nalle kainalossa. Se saattaa myös nukkua kyljellään ja pitää nallea tiukasti etutassujensa välissä.


Yksi Velhon lempinimistä on Härski Hartikainen, koska se osaa olla välillä niin härski. Tämä liittyy osittain myös Velhon pyörremyrskyilyyn, se saattaa vaan aivan härskisti pyörremyrskyillä johonkin väliin, esim. juuri jos Ukkoa rapsutellaan (Ukko on onneksi hirveän kiltti eikä provosoidu tällaisesta). Velho on vähän sellaisella viattoman innokkaalla "tulen, näen, otan" -asenteella usein liikkellä, ja se osaa olla aika huvittava. Toki sitä ojennetaankin, jos se harrastaa Hartikailua ihan väärässä paikassa. Yksi hauska todiste Härskistä on video, jonka Anni postasi Ukon instagramiin. Anni halusi kokeilla pojille namihaastetta, jossa molemmille on omat suorat namijanat, niille annetaan lupa nameihin samaan aikaan ja katsotaan kumpi voittaa, eli saa oman janansa ekaksi syötyä. No, Velho aloitti kauhealla tohinalla ja siltä taisi alusta jäädä pari namia välistäkin, siinä missä Ukko söi järjestelmällisesti namin kerrallaan. Velho ehti sitten namijanansa loppuun ensin ja kääntyi siitä suoraan Ukon janalle ja söi sen nenän edestä sen jäljellä olevat namit. Ukko ihanuus ei tästäkään hermostunut, mutta meitä nauratti Velhon härskeily taas.

Velho on kaiken kaikkiaan aivan ihana persoona ja nämä sen hauskat tavat vain tuovat sitä persoonaa esiin. Velho Bruno Vekkuli Kammonen, Vekkulikerhon puheenjohtaja 💛

Tässä vielä Velho 11 kuukautta -posekuvia:



tiistai 14. huhtikuuta 2020

Koronakevät = teinikevät (Velho 10kk)

Tuntuu, että koko elämä on tauolla, mutta ehkä niin on hyväkin koska Velho on kyllä osoittanut sen verran teineilyn merkkejä. Älkää ymmärtäkö väärin, ei se nyt mikään teinihirviö ole ollut, mutta esimerkiksi harrastusten kannalta oikeastaan ihan jees, että nyt taukoillaan. Rallytreenehin en ole edes kaivannut, agilitykentälle tosin kyllä.

Velho on selvästi alkanut kiihtymään nopeammin, kovemmin ja vähemmästä. Se on ehkä selkein teini-ikäjuttu. Ohitukset menee vähän niin ja näin ja helposti kierrokset alkaa nousta jo kaukaa tai vaikka ison maantien toiselta puolelta näkyvälle koiralle. Muutkin pienet asiat kiihdyttää Velhoa herkemmin. Kierrosten laskeminen on myös vähän hankalampaa.

Keskittyminen tuntuu myös olevan lyhytjänteisempää. Ei jaksa tehdä esimerkiksi niin pitkiä liike/temppupätkiä ilman, että kiihtyy tai turhautuu. Hajutkin välillä vie ihan kesken kaiken ja sitten saa huhuilla ja heilutellä kättä naaman vieressä, että hei täällä ollaan ja nyt oltiin tekemässä jotain yhdessä.

Näiden takia oonkin tullut siihen tulokseen, että ehkä parempi, ettei nyt yritetä varsinaisesti edistyä missään, vaan tehdään enemmän helppoja tuttuja juttuja ja vahvistellaan niitä. Pienissä pätkissä mukavia asioita. Ei me kyllä sinällään ihan kauheasti olla nyt mitään treenailtukaan, mitä nyt välillä ollaan iltalenkillä pysähdytty tyhjälle koulun kentälle tekemään rallya. Se on kyllä ollut kivaa joka kerta kun sellainen mahdollisuus on tullut, koska Velho pysyy tyhjällä kentällä ihan mukavasti vapaana (kunhan itse pidän silmät auki ohikulkijoiden varalta) ja joku maasta löytyvä keppi kelpaa aina enemmän kuin hyvin palkaksi. Kepistä tosin kiihtyy välillä liikaa, joten ihan sellaista rauhoittumis/vire-treeniäkin on tullut sen osalta. Joka tapauksessa pienetkin yhteiset onnistumiset ja keppileikit on kivaa ja palkitsevaa meille molemmille.

Muuten me ollaan oikeasti lahnailtu tosi paljon. Lenkkeilyä joo, mutta totta puhuen aika paljon oon ollut siihenkin kypsynyt, kun välillä on tuntunut että koko elämä on pelkkää koiralenkkeilyä. Eikä se aina ole niin herkkua, jos Velho vetää tai sitä saa jatkuvasti olla nykimässä pois jostain kielletystä, tai se yrittää vääntää jotain painileikkiä Ukon kanssa kesken hihnalenkkeilyn. Mä oon jäänyt vanhemmilleni koronakarantenoimaan siskoni mukana (vaikka itse oon sen verran introvertti kotihiiri, että varmasti pärjäisin aika pitkään ihan yksinkin omassa kodissa ennen kuin seinät alkaisivat kaatumaan päälle), ja ollaan pääasiassa lenkkeilty siis yhdessä Ukon ja siskoni kanssa. Oon kyllä nyt huomannut, että se lenkkeilee nätimmin ja kiihtyy vähemmästä, jos mennään ihan vaan kahdestaan. Ohituksetkin menee paremmin. Ehkä pitää lisätä sitä siis, tulee itsellenikin vähemmän stressiä.

Kotitrimmailua on tullut aika paljon tehtyä viime aikoina. Tekemällä oppii aina paremmaksi ja paremmaksi trimmaajaksi. Aina sitä vaan kuitenkin löytyy omasta jäljestä parannettavaa ja koen itseni vielä hyvin kömpelöksi trimmaajaksi, vaikka snautserin trimmin pääasiat osaankin teoriassa.

Vekku ei kerta kaikkiaan tykkää kyllä yhtään trimmipöydällä olosta, ja kateellisena katson videoita snautsereista jotka vaan makoilee rauhassa nauttien kun niitä nypitään. Ei meidän Velho. En mä oikein tiedä mitä olisin voinut tehdä toisinkaan, alusta pitäen sitä on näihin hommiin totutettu, mutta ei se ole siitä oppinut yhtään nauttimaan. Jos sen haluaa esim. kyljelleen pöydälle niin siihen tarvitaan kaksi ihmistä, toinen joka pitää kiinni ja toinen joka nyppii. Itse en pysty tekemään molempia samaan aikaan. Sille tuli jossain vaiheessa ehkä loppusyksyllä joku ihme jännitys trimmipöydällä oloa kohtaan, enkä keksi sille mitään muuta selitystä kuin sen, että se kerran meinasi pudota pöydältä kotona kun liikuskeli siinä (toinen takajalka astui laidan yli, olisiko toinenkin melkein mennyt). Otin sen tietenkin samalla sekunnilla kiinni, mutta säikähdin kyllä itsekin ja annoin sen kuulua, ja sitten vähän toruinkin sitä siitä pöydällä liikuskelusta - se oli varmasti virhe, tein sen siinä oman säikähdyksen jälkeisessä tunnetilassa harkitsematta. Sen jälkeen se jännitti kovasti pöydällä oloa (voi tosin olla mörköikäjuttujakin), ja sitä joutui siihen pikkuhiljaa totuttamaan. No, jännitys saatiin pois, ainakin pääpiirteittäin, mutta vastenmielisyyttä trimmipöydällä ja trimmattavana oloa kohtaan ei. Tosin ei se siitä tuntunut kyllä tykkäävän ennen tuota pikku episodiakaan. Kaikista mukavinta sille on istua siinä pöydällä mutta välillä trimmaaminen vaatii myös seisomista tai kyljellään oloa, jota se varsinkin inhoaa.

No, jos ei muuta niin ainakin koira on saatu pidettyä pääpiirteittäin siistinä. Ja pohjavillaa lähtee edelleen ihan törkeät määrät joka kerta. Jos kaksi asiaa saisin muuttaa Velhon ulkoisista ominaisuuksista, niin ne olisivat kyllä hännänpään kiehkura ja pohjavillan määrä. Kovin montaa muuta asiaa en sitten muuttaisikaan.

Jos nyt tälle tielle mennään, niin jos jotain muuttaisin Velhon henkisistä ominaisuuksista, niin se saisi olla vähän tilannekovempi ja ehkä vähän läheisyydenkaipuisempi/sylikoirampi.

En mä siis kovinkaan paljoa tosta poitsusta muuttaisi. On se loppupeleissä vaan niin ihana ja rakas, mun oma Vekkuli 💛


Velhon 10kk seisontakuvat:




maanantai 23. maaliskuuta 2020

Kuulumisia (+ Velhon 9kk kuvat)




Eipä taida nyt oikein toteutua moni noista edellisessä postauksessa ylös kirjatuista tavoitteista tälle vuodelle, kiitos koronan. En kyllä valita, tässä maailmantilanteessa on nyt paljon tärkeämpiä asioita kuin perutut koiratapahtumat. Ehtiihän sitä niitä myöhemminkin.

Meiltä loppui nyt tietysti rally- ja agilitytreenit kuin seinään tämän koronatilanteen takia, joten ollaan vietetty ihan vaan hiljaista elämää kotosalla lenkkeillen ja välillä pienesti jotain treenaillenkin. Tavallaan ehkä ihan hyvä, koska olin alkanut viime aikoina huomata Velhossa teineilyn merkkejä treeneissä, ja teini-iässähän ei tunnetusti yleensä päästä kauheasti harrastuksissa eteenpäin. Joten nyt tehdään sitten jotain perusjuttuja vaan joka tapauksessa ja ehkä tauko varsinaisista harrastustreeneistä tekee ihan hyvää.

Teini-ikä on näkynyt Velhossa rallytreeneissä siinä, että se ottaa erityisen kovasti häiriötä muista ja sen on vaikea rauhoittua ja keskittyä vain muhun ja siihen tekemiseen, kun ne muut koirat kiihdyttää sitä niin kovasti. Ei se nyt ihan katastrofaalista ole ollut, mutta esimerkiksi oman vuoron odottaminen rauhallisena sillä aikaa kun joku muu tekee rataa on ollut Velholle vaikeampaa. Agilityssa meillä on onneksi ollut häkit missä odottaa omaa vuoroaan, ja niiden edessä näköesteet, joten siellä osaa hyvin rauhoittua. Mutta itse kentällä Velhon teineily on näkynyt ylimääräisenä höntyilynä ja keskittymisen vaikeutena. Noh, kuten sanottu, nyt pidetään vähän taukoa ja ennen pitkää tämänkin menee varmaan ohi - niin korona kuin Velhon teini-ikä.

Meillä olisi ollut Velhon ekat viralliset näyttelyt nyt menneenä viikonloppuna Latviassa, mutta ne nyt tietenkin peruttiin. Onneksi saatiin sekä majoituksesta että laivamatkasta rahat takaisin, ja Latvian kennelliitto antoi mahdollisuuden siirtää ilmoittautumisen myöhempään näyttelyyn. Eipä siis hirveästi hävitty. En myöskään ollut ehtinyt ilmoittaa Velhoa vielä mihinkään muuhun näyttelyyn niin Suomessa kuin ulkomaillakaan, joten mitään ylimääräistä rahaa ei tullut hassattua. Toukokuussa olisin halunnut mennä Helsingin KV-näyttelyyn ja Vantaan palveluskoiraerkkariin, mutta jäävät nyt menemättä.

Velhon karva ehti ehkä nippa-nappa valmiiksi menneen viikonlopun näyttelyitä varten, mutta ei kyllä vielä ole mitenkään parhaimmillaan, joten tavallaan senkin takia hyvä, ettei päästykään menemään. Se pukkaa kyllä edelleen hirveästi pohjavillaa, erityisesti kaulan/niskan alueelle, mutta oon nyt saanut aika hyvät vehkeet pohjavillataistoon: Twin Kingin pohjavillaharjan niin, että siihen laittaa kuminauhan lisäämään tehokkuutta, sekä Marsin trimmiveitsen, joka ei oikeastaan ole veitsi vaan ennemmin sellainen tiheän täikamman näköinen. Sillä lähtee pohjavillaa hyvin. Vaan kyllä sitä pohjavillaa tulee edelleen ihan hirveästi ja kovasti toivon, että se jossain vaiheessa hidastuu.

Eilen rullattiin Velhon karvaa ekan kerran alas nyppimisen jälkeen (joka tapahtui noin kaksi kuukautta sitten). Vaikkei karva mun mielestä ole vielä valmis, niin samalla se oli osittain ehtinyt kasvaa pitkäksi ja kypsäksi, joka lähti helposti irti. Kummasti kyllä taas jotenkin keveni ja siistiytyi poika yleisilmeeltään. Nyt toivon, että vastaisuudessakin ahkerasti rullailemalla saadaan Velhon karva lopulta hyvän näköiseksi.

Oon tässä muutenkin tehnyt viime päivinä vähän kotitrimmiä ja nythän sitä voi opetella ja mokailla rauhassa, kun ei näytelmiä ole hetkeen tiedossa. Korvat, kaula ja peppu tuli ajeltua ja saksitöitä tehtyä - silmäkulmia avasin ja partaa ja otsista yritin varovaisesti muotoilla. Jalkakarvat ja alalinja tuli ihan suht kunnialla saksittua (mä pidän alalinjaa kaikista vaikeimpana juttuna koko trimmissä) ja eturintaakin otin lopulta ohennussaksilla, koska Velho inhoaa siitä nyppimistä niin kovasti, vaikka karva onkin aika karkeaa. Häntääkin vähän saksittiin ja korvien reunakarvat siistittiin. Ihan ok trimmistä tuli muuten, paitsi kaula on aika hirveä. Ajelujälki on kömpelöä eikä linjat ole oikein puhtaita. Sen lisäksi se perhanan pohjavilla tekee ajelulinjasta entistä näkyvämmän ja paksumman ja koko kaulasta vähän lyhyen ja paksun näköisen.

Vekulla on sellainen Aromadogin vaaleansininen nalle, joka on sille tosi rakas, ja se on ollut erityisesti viime aikoina aivan hellyyttävä sen kanssa. Nallea lutkutetaan hellästi, ja se otetaan aina kainaloon tai tassujen väliin tai jotenkin muuten viereen nukkumaan mennessä. Ikuinen vauva 💛.

Tässä vielä melkein kuukausi sitten otettuja 9kk-seisontakuvia, jotka jäi julkaisematta aiemmin - tai oikeastaan koko yhdeksänkuukautispostaus jäi tekemättä. Muutaman päivän päästä Velho täyttää jo 10 kuukautta, sitten on jo otettava uudet kuvat 😁.





sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Tavoitteet 2020

Monissa koirablogeissa on vuoden alussa tapana listata tavoitteita tulevalle vuodelle ja käydä läpi edellistä vuotta. Itse olen tässä helmikuun lopussa jo kovin myöhässä tämän postauksen kanssa, mutta se johtuu osittain siitä, että olen kovasti miettinyt tehdäkö tällaista postausta ollenkaan. Toisaalta olen muita blogeja lukiessani kovasti aina nauttinut tavoitepostauksista, sillä tykkään järjestelmällisyydestä, selkeydestä ja listoista. Toisaalta olen huomannut, että monet ovat nyt alkaneet jättää tavoitepostaukset tekemättä niin blogien kuin instagramienkin puolella siitä syystä, että ne halutaan pitää vain omana yksityisenä tietona. Ja tavallaan kun se houkuttelisi muakin. Tavoitteiden julkinen listaus tuo jotenkin suorituspaineita, vaikka todellisuudessa elämässä tapahtuu kaikenlaista eikä asiat vaan aina mene suunnitelmien mukaan. Tiedän, että tätäkin blogia seurataan, ja siksi tavoitteiden ääneen sanominen vähän ahdistaa. Päätin kuitenkin nyt tehdä sen! Saa nähdä miltä tuntuu, ja teenkö tällaista enää ensi vuonna.



Velhon ja mun tavoitteet vuodelle 2020

Terveys
-Terveenä pysyminen
-Viralliset luustokuvat (lonkat ja kyynärät) sekä silmäpeilaus vuoden loppupuoliskon aikana. Mahdollisesti myös selästä LTV ja VA, toisena vaihtoehtona odottaa kahden vuoden iän täyttymistä, jolloin saa myös spondyloosilausunnon. Kaikki kolme selkälausuntoa siis tavoitteena saada ennemmin tai myöhemmin, mutta tuo spondari ei ole vielä ajankohtainen tänä vuonna.
-Ainakin pari käyntiä osteopaatilla/koirahieronnassa lihashuoltotoimenpiteenä

Näyttelyt
-Suomesta kaksi sertiä
-Baltian maiden juniorimuotovalioarvot. Tätä lähdetään ainakin koittamaan, mutta saa nähdä innostunko itse tarpeeksi, jotta jaksan junnutitteleiden takia rampata tuolla Suomenlahden eteläpuolella. Riippuu tietysti myös menestyksestä, eli kuinka paljon siellä pitäisi käydä titteleiden kasaan saamiseksi, ja ehditäänkö saada kaikki ennen kuin junnuikä menee umpeen.
-Yksi cacib (Velho tulee cacib-ikään vasta elokuun lopulla, eikä tuohon loppuvuoteen nyt niin paljoa niitä kv-näyttelyitä enää mahdu, joten tämäkin on oikeastaan aika optimistinen tavoite)

Rally-toko
-Alokasluokan hallitseminen
-Parit epikset oman tason tsekkailua ja kisatilanteeseen totuttelua varten
-Virallisten kisojen korkkaaminen
-RTK1. En osaa oikein sanoa, onko tämä kovin ylioptimistinen tavoite vai helpostikin saavutettavissa, kun mitään kisakokemusta ei ole. Mutta laitetaan tuo nyt tavoitteeksi ja katsotaan mitä saadaan aikaan.

Agility
-Hauskanpitoa ja perusjuttujen opettelua ja hallitsemista. Ei kisatavoitteita tai muutakaan erityisen konkreettista ainakaan toistaiseksi.

Muuta
-Edistyminen toisten koirien ohittamisessa/mielentilan rauhallisena pitämisessä
-Teini-iästä selviäminen ilman suurempia henkisiä kolhuja
-Kivojen seikkailujen ja metsäretkien tekeminen yhdessä

maanantai 27. tammikuuta 2020

Velho 8 kk ja Lahti RN

Tänään tuli täyteen kahdeksan kuukautta ikää. Säkäkorkeus on mitattu viimeksi pari viikkoa sitten, jolloin se oli 47,5 cm, paino joskus viikko sitten jolloin se oli 17,3 kg. Karva lähti kokonaan viikko sitten ekan näyttelyn jälkeen, joten nyt täällä asustaa pieni pehmeä jääkarhunpoikanen. Nyppimisurakkaan meni ehkä max kaksi tuntia kahdella ihmisellä, ei mitenkään tolkuttoman kauan siis kuitenkaan. Karva oli todellakin valmis nypittäväksi kokonaan alas. Se oli jotenkin ehtinyt päästä niin pitkälle, että jos olisi yrittänyt rullata niin olisi tullut vain kaljuja kohtia, joten päätös oli selvä, heti näyttelyn jälkeen koko turkki alas ja aloitetaan kasvattamaan alusta. Selvää on siis, että Velhoa ei olla ilmoitettu mihinkään lähiaikojen näyttelyihin, ja tuo Lahden esiintyminen jäi sille pentuluokan ensimmäiseksi ja ainoaksi. Seuraavaksi sitten junnuluokkaan, tosin vielä en vielä tiedä tarkkaan että minne. Kovasti suunnittelen jo kevääksi ulkomaan näyttelyreissuja 😉.

Alla on Velhon 8 kk -seisontakuva, ja vaikka se on pohjavillalla ja vaikka kamera oli tarkentanut kaikkialle muualle paitsi itse koiraan, niin ei hitsi tämä kuva on kyllä mun kaikkien aikojen suosikki-seisontakuva siitä! Hännänpään kiehkuraa lukuunottamatta sillä on mun mielestä kaikki kohdallaan ja se on aika lailla täydellinen - snautseri mun makuun 😍.

Velho 8 kk








Tosiaan oltiin siis sunnuntaina 19.1. Lahden ryhmänäyttelyssä sekä Velhon että Ukon kanssa. Ukolla ei nyt ollut tuolta mitään saavutettavaa kun se valioitui koko potin kera messarissa, mutta otettiinpa kuitenkin mukaan kun se sinne oli jo aiemmin ilmoitettu. Tuomarina Lahdessa oli Tuire Okkola. Velhon kanssa käytiin ensimmäisenä kehässä ainoana pentuluokassa. Olin vähän uumoillut, että se saattaisi alkaa Vekkuloimaan kehässä, mutta mitä vielä, käyttäytyi oikein kivasti. Oltiin käyty edellisellä viikolla näyttelytreeneissä, joka oli kyllä ollut hyvää harjoitusta sekä näyttelyesiintymiseen että rauhoittumiseen muiden koirien lähellä ja läsnäolossa. Näyttelyssä tuomari tuumasi heti ensimmäiseksi että "tää on läski", johon hymähdin vaan, että niinkö. Hän vastasi heiluttamalla Velhon kroppaa "hyllyy joka puolelta" 😂. Onneksi en ole ihan kauhean herkkänahkainen tuommoisesta! Todellisuudessa nyt karvojen "alasajon" jälkeen näkee kyllä, ettei se läski ole. Sillä on vielä sellaista pennun löysyyttä kropassa, ja pitkä paksu karvapeite korosti sitä, sehän antoi itsestään vielä karvoissa ollessaan vähän sellaisen vaippapöksyisen vaikutelmaan, ja kroppa todellakin "elää liikkeessä", kuten tuomari kirjoituttu nätimmin arvosteluun 😄. No, me Velhon kanssa hyllyttiin menemään kehässä, se malttoi sekä seistä että ravata pääsääntöisesti oikein mukavasti. Tuomari vielä - liittyen tuohon Velhon lihavuuteen - jotain selosti terriereistä ja vertasi, että "jos mulla olisi tuollainen staffi, niin" ja pudisteli päätään 😅. Ajattelin heti tuomarin ensimmäisten kommenttien jälkeen, että ei me nyt varmaan sitä KP:tä saada, mutta niin vain mulle kuitenkin ojennettiin sieltä se KP-ruusuke, ja samalla tietysti sitten ROP-pentu kerran ainoa pentuluokassa oltiin. Arvostelu oli oikein kiva: "7,5 kk. Hyvänkokoinen, kauttaaltaan sopusuhtainen urospentu, joka tänään hieman tuhdissa kunnossa, liikkeessä runko elää. Erinomainen pigmentti. Hyvä purenta. Hyvä pään pituus. Hyvät silmät, korvat ja ilme. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu joustavin askelin. Esitetään hyvin." PEK1 KP ROP-pentu. Saatiin sitten vielä kehän päätteeksi tuomarilta kiinteytysvinkkejä 😄.

Ukon vein kehään avoimessa luokassa - se oli ilmoitettu ennen valioitumistaan - ja siinä missä Velho yllätti mut positiivisesti esiintymällä oikein kivasti, niin Ukko taas kyllä yllätti negatiivisesti olemalla ihan liian malttamaton ja ylivilkas kehässä. Se ei jotenkin meinannut mitenkään pysyä paikallaan, vaikka juoksuosuudet menikin hyvin. Tuomarikin jossain kohtaa tuhahti vaan, että "noh, pysyis nyt hetken paikallaan", ja täytyy sanoa, että itsellä oli ihan samat fiilikset 😂 Oli sellanen hiki hatussa -fiilis kun hoin, että seiso, paikka, paikka, ja toisella kävi tassut vaan koko ajan. Messarissa se kyllä esiintyi paljon paremmin, oma paras veikkaus tämänkertaiselle "yliesiintymiselle" on se, että Ukko on viime aikoina ollut tosi kovasti tyttöjen perään ja se varmaan aiheutti jonkinlaista ylivilkkautta kehään. Ukolle kuitenkin luokkavoitto ERI:llä, mutta SA:n suhteen jäätiin tällä kertaa nuolemaan näppejä. Vitsailtiin jälkikäteen, että kun Ukolla ei ollut mitään varsinaista saavutettavaa, niin se päätti laittaa koko homman ranttaliksi ja vaan pitää kunnolla hauskaa 😄.

Koko rodun voitti nuori Venäjän tuontiuros Invidia Dios Prediletto, joka oli ekassa näyttelyssään. Kyseinen uros asuu sattumalta samalla asuinalueella millä me Velhon kanssa, vaikka ei olla satuttu varsinaisesti lenkeillä tapaamaan. Eipä niitä muita keskarisnautsereita tällä alueella taida näiden kahden lisäksi asuakaan, joten voi todeta, että meidän asuinalue pärjäsi aika hyvin, kun molemmat koirat oli roppeja 😆. Tämä uros kuitenkin meni vielä paljon pidemmälle ja voitti rodun lisäksi ryhmän ja oli lopulta BIS2! Onnea Kamun tiimille huikeasta näyttelyuran aloituksesta!

Velho poseeraa palkintojensa kanssa ensimmäisen näyttelynsä jälkeen









Me ollaan Velhon kanssa käyty kahdella korvaavalla kerralla saamassa rally-tokon alkeiskurssi päätökseen, ja ensi kuussa aloitetaan jatkokurssi. Samalle kurssille on tulossa myös toinen snautseri, Velhoa pari kuukautta nuorempi Dallas, joten hauskaa tulee olemaan. Toivottavasti kurssin ohjaaja ymmärtää rodun luonnetta! Vaikka kyllä mun täytyy sanoa, että Velho on varmaan snautseriurokseksi aika miellyttämisenhaluinen. Vertaan sitä nyt Ukkoon, Velho motivoituu myös sosiaalisesta palkasta ja kuuntelee ja tottelee käskyjä aika paljon paremmin silloin kun on jotain muuta mielenkiintoista, vaikka on sitä Ukkoa ihan yhtä lailla koulutettu. Velho on kuitenkin siinä mielessä ihan snautseri, että se on kovin häiriöherkkä ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostelisi kovasti - etenkin ne muut koirat. Tuolla rally-tokossakin on saanut tehdä aika paljon työtä sen eteen, että se malttaisi koko ajan olla kiinnostunut vain musta. En pysty samalla tavalla tekemään sen kanssa siellä seuruuta niin, että ei olisi nami koko ajan kädessä odottamassa, koska pitää varmistaa että sen huomio on mussa ettei se lähde yhtäkkiä singahtelemaan reunilla olevien koirien luo. Vaikka alokasluokan liikkeet onkin aika lailla hallussa, niin keskittymistä, häiriönsietoa ja palkkausväliä pitää siis treenata vielä kovasti. Agility me aloitettiin kuun alussa myös ja ollaan nyt muutaman kerran käyty, siitä tyydyn vain sanomaan, että on hurjan hauskaa ja Velholla tuntuu olevan siihen luontaista innostusta ja draivia. Velhon Instagramista (@yerawizardvelho) agility -kohokohdasta näkyy vähän kolmannen treenikerran meininkiä.

Nyt kun tää talvi on ollut ihan surkea, niin odotan kyllä jo aika malttamattomana keväitä ja parempia säitä! Saisi kivempia ulkoilukuviakin Vekusta.


maanantai 30. joulukuuta 2019

Velho 7 kk




Velho täytti viime viikolla jo 7 kuukautta! Fyysinen kasvu on kyllä jo selkeästi hidastumaan päin, henkinen tulee perässä 😂. Velholla on viime aikoina ollut nähtävillä vähän mörköikää. Hassut asiat, kuten keskellä lammikkoa olevat kivenmurikat ovat yhtäkkiä sen mielestä kauhean epäilyttäviä ja niille pitää varmuuden vuoksi haukkua ja murista. Ei tää mörköily onneksi ole kuitenkaan ainakaan vielä ihan kauhean pahaa ollut, mitä nyt välillä saan ihmetellä, että mitä se nyt tostakin sai kiksejä.

Viime päivinä oon kyllä taas miettinyt, että on mulla vaan niin makee pentu! Sillä tuntuu olevan melko hyvä luontainen on-off -nappi, sillä riittää saalisviettiä ja taistelutahtoa (harrastuksia ajatellen), se on hyvä leikkimään ja sen kanssa leikkiminen on myös mukavaa eikä mene yli. Se on reipas ja utelias tyyppi, nopea oppimaan ja hyvä ottamaan kontaktia, ja kauhean iloinen pieni pomppukone - tai pyörremyrsky, kuten oon viime aikoina sitä kutsunut. Oma pikku Vekkuli 💛. Ainoa juttu, joka aiheuttaa mulle harmaita hiuksia on se toisten ohittaminen lenkillä. Vetäminen ja hönkiminen on vaan sille se juttu kun näkee toisen koiran, ja välillä myös ihmisen. Huoh. Itselläni on myös kyllä paljon petrattavaa kärsivällisyydessä. Mulla palaa pinna ihan liian helposti kaikkeen perseilyyn, ja alan yrittää korjata tilannetta ihan epäterveillä tavoilla kuten hihnasta nykimällä tai ääntä korottamalla, jos en saa parin yrityksen jälkeen kontaktia muuten. Juuri tässä viikonloppuna yhden tilanteen jälkeen tuli kauheat omantunnontuskat ja pelko, että pilaanko mä itse tän koiran, kun aloin tiuskia kovaäänisesti ja vihaisen kuuloisena jätä -käskyä sen jälkeen kun Velho ei parin ystävällisen käskyn jälkeen totellut tai ottanut mitään kontaktia. Sitten se varmaan mun hermostumisesta koki, että nyt on joku syy hermostua ja alkoi vähän haukahdella/murista ohitettavalle sen perus vetämisen ja hönkimisen lisäksi. No ihan typerästi käyttäydyin itse. Ne tilanteet vaan tulee niin nopeasti ja mun on niissä vaikea jotenkin rauhoittua ja hillitä itseäni. Tästä siis uudenvuoden lupaus, että koitan olla jatkossa paremmin pää kylmänä. Voi vitsi kun en halua pilata tätä omalla kärsimättömyydelläni ja lyhyellä pinnallani!

Meillä on harrastusrintamalla tulossa taas aktiviteettia heti tammikuussa. Meillä kävi rallyn alkeiskurssin kanssa vähän hassusti, ettei päästy viimeiselle tunnille sisään, kun työntekijöillä oli käynyt joku lapsus ja ulko-ovi oli kiinni, eikä kukaan kuullut meidän koputteluita (tai ennemminkin oven hakkaamista 10 minuuttia...😬). Niinpä me saatiin tästä korvaukseksi kaksi korvaavaa kertaa ensi kuussa olevalle alkeiskurssille. Niistä kirjoittelen myöhemmin sitten lisää! 😊 Tänään tehtiin Velhon kanssa ihan muuten vaan kaikki alokasluokan liikkeet läpi (spiraalia ja pujottelua lukuunottamatta, mutta nehän on oikeastaan vain seuraamista), ja kyllä meillä on ne aika hienosti hallussa. Velho on niin pätevä pikkukaveri! Palan halusta päästä tekemään ratoja ja pikkuhiljaa pidentämään myös sitä palkkausväliä. Kyllä Velho pystyy jo nyt ainakin muutaman liikkeen verran putkeen keskittyä tekemään ilman palkkaa, mutta näitä nyt vaan lopulta pitää vielä vahvistaa ja pidentää, jos kisaamaan meinaa joskus mennä. (Kehupalkkaa toki saa koko ajan, mutta puhun nyt siitä namipalkasta - lelupalkan taas saa aina vasta pidemmän suorituksen jälkeen). Kun ollaan käyty nämä korvaavat kerrat, niin sitten haluaisin jatkaa jo pian jollekin jatkokurssille tai ihan jatkuvaan ryhmään. Täytyy alkaa katsella niiden tarjontaa. Rallyn lisäksi meillä on nyt ensi kuussa tiedossa myös agilitya - itse asiassa maaliskuun loppuun saakka. Näistä treeneistä en nyt tule sen kummemmin postaamaan ryhmän yhteisten yksityisyyssääntöjen vuoksi. Saa nähdä tämän kevätkauden kokeilun jälkeen, että mitä tehdään tuon agin kanssa - jatketaanko, ja jos jatketaan niin tuossa samassa ryhmässä vai jossain muussa. Viikonloppuna klo 9 alkavat treenit vähän kirpaisee tällaista super-aamu-unista ihmistä - olisin tuohon aikaan mieluiten vielä vällyjen välissä - ja tokihan musta olisi myös kiva kirjoitella treeneistä tänne blogin puolelle. Joka tapauksessa oon innoissani tämänkin harrastuksen aloituksesta ainakin kokeilutasolla, koska se vaikuttaa kyllä tosi hauskalta.

Näyttelypuolella on tulossa myös aktiviteettia ensi kuussa. Velho on ilmoitettu Lahden ryhmänäyttelyyn pentuluokkaan ja nyt jo ihan hirvittää, että mitä siitä oikein tulee 😅. Me ollaan oikeasti treenattu ihan luokattoman vähän! Mätsäreitä tässä lähistöllä ei oikein tunnu nyt olevan, joten oon yrittänyt bongailla somesta näyttelytreenejä mihin mennä. Kun ajattelee, että mä otin itelleni näyttelykoiraa, niin ollaan kyllä ihan huonosti tehty sen suuntaisia juttuja. Viimeisen parin kuukauden aikana ollaan treenattu kotona ehkä muutamia hassuja kertoja. Mätsäreissä ollaan käyty tasan yhdessä, silloin lokakuussa, jolloin esiintymispuoli meni aika lailla penkin alle kun Velho oli vielä niin pieni ja kokematon. Näyttelytreeneissä ei olla käyty yksissäkään, eikä pentunäyttelyissä vielä. Kääk! Kohtahan se on jo junnuiässä, ja mulla oli suunnitelmissa viedä sitä mm. Baltiaan katsomaan jos irtoaisi jotain junnuvaliotitteliä. Jestas, meidän pitää ryhdistäytyä tässä asiassa. Velhon karva on juuri nyt myös valitettavasti aika huonossa kunnossa. Se on päässyt liian pitkäksi, kun se ei oikein aiemmin vielä irronnut niin hyvin. Nyt irtoaisi, muttei sitä nyt tuon Lahden näyttelyn takia voi alaskaan vetää. Pohjavillaa sille on myös kertynyt ihan uskomattomia määriä, viimeisen parin viikon aikana projektina on ollut harjata sitä irti Twin Kingin pohjavillaharjalla aina muutaman päivän välein, ja aina sitä on vaan lähtenyt paljon. Tuo Twin King on ollut mulla lainassa Annilta. Itselläni on Andiksen pohjavillaharja, joka toimii ilmeisesti toisille tosi hyvin. Toimiihan se meillekin siinä pohjavillatarkoituksessa, ottaa sitä tosi hyvin, mutta samalla se myös katkoo Velhon karkeita karvoja. Muutama viikko sitten vedin sen sillä Andiksella kokonaan läpi perusteellisesti, ja sen jälkeen poitsu on ollut vähän turhan vaalea yleisväriltään, kun se harja katkoi siltä niitä pippuripäitä karvoista. Liian pitkä ja kypsä karva, kauheasti pohjavillaa, ja vaalea yleisilme kun pippuripäitä on katkottu - siinäpä loistava resepti snautserin kehämenestykselle 😂. Tähän kun lisää vielä kokemattoman, pentuikäisen koiran, niin avot.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja toivottavasti itse kunkin koirat osaisivat suhtautua paukkuihin neutraalin välinpitämättömästi!


tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää joulua!

Näiden Velhosta ja Ukosta otettujen joulukuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille ihanaa ja onnellista joulua ja uutta vuotta! 😊💝







Velhomaisia juttuja (+ Velho 11 kk kuvat)

11 kuukautta tuli ja meni, ja kohta Velho täyttää jo vuoden. Meille ei kuulu oikeastaan mitään kummempia, joten ajattelin vähän kirjoittaa V...