keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Velho 6 kk ja asiaa sosiaalistamisesta ja ulkomaisista koiranäyttelyistä

Puoli vuotta tuli täyteen tänään! Maanantaina käytiin trimmissä kasvattajalla Porvoossa, Velho trimmattiin ihan muuten vaan puolivuotispäivän kunniaksi ja Ukko trimmattiin messarikuntoon. Samalla otettiin myös Velhon säkäkorkeus, joka on nyt vähän päälle 45 cm. Kävin samana päivänä punnitsemassa Velhon Mustissa ja Mirrissä ja paino oli nyt 15,3 kg. Sopusuhtainen ja hyvä, mutta taitaa olla kaikkia veljiään hieman pienempi tällä hetkellä. Saimi (kasvattaja) ennusti, että Velhosta tulee noin 48-senttinen aikuinen, mikä olisi mun mielestä varsin passeli (rotumääritelmä 45-50 cm), joten toivotaan, että veikkaus osuu oikeaan.

6 kk seisotuskuvia:




Viikonloppuna pohjoisesta tänne pääkaupunkiseudulle saapuivat käymään kasvattimammat Raili ja Riikka (lasken nyt Riikankin tähän vaikkei se virallisesti kasvattaja olekaan) mukanaan myös mihalaisia omistava Petra. He osallistuivat sunnuntaina rotujärjestön näyttelytrimmikurssille. Raili pyysi, että toisin Velhon pikaisesti näytille sinne, kun hän ei tosiaan ole päässyt näkemään sitä luovutuksen jälkeen. Niinpä kurvasin Vekun ja hoidossani olleen Ukon kanssa sinne ja kolmikko tuli ulos poikia tapaamaan, mukana neljäntenä myöskin mihalaisia omistava Pia. Velho tarkastettiin heti hampaista häntään, ja tämän jälkeen niin omaksi kuin muidenkin yllätykseksi se vähän ujosteli heitä. Se kai jotenkin kuormittui siitä, että (heidän omien sanojensa mukaan) "akkalauma" tuli päälle ja rupesi samantien kaivelemaan suuta auki, vaikka se antoikin nätisti hampaat ym. katsoa. Tästä tyylilleni uskollisena huolestuin tietysti, että joko mä nyt sitten ehdin pilata pentuni, kun tajusin vieraiden ihmisten tapaamiseen ja kopelointiin sosiaalistamisen jääneen viimeisen parin kuukauden ajan lähelle nollaa. Ei se Velho nyt mitenkään paniikkiin mennyt tai mitään sellaista onneksi, vähän vaan ujosteli niin, että sitä joutui houkuttelemaan lähelle. Silti, ei se ole Velhon tyylistä ollenkaan, kun se on yleensä suhtautunut kaikkeen niin reippaasti.


Jotenkin oon vaan viime aikoina keskittynyt niin vahvasti kodin ulkopuolella siihen hihnassa ohittamiseen sekä häiriöisessä tilassa rauhassa olemiseen, että tuo asia oli täysin jäänyt paitsioon, ja ihan huomaamattani! Tästä note to self, ja kaikille muillekin, että kannattaa aina säännöllisin väliajoin katsoa sitä isoa kuvaa ja muistutella itseään kaikesta siitä mihin on tärkeää pentu totuttaa ja opettaa. Nyt sitten Railin ohjeen mukaan yritän saada Velhoa tarkoituksella vietyä tilanteisiin, joissa se pääsee tapaamaan vieraita ihmisiä ja joutuu kopeloitavaksi. Heti seuraavana päivänä Mustissa ja Mirrissä ollessani pyysin myyjää katsomaan Velhon hampaat ja kopeloimaan läpi, mikä meni ihan hyvin.

Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän vähän arjessa oikeasti tulee eteen tilanteita, joissa pääsisi sosiaalistamaan pentua vieraisiin! Olen itse sen verran introvertti ja kotihiiri, että mun luona harvemmin käy vieraita, viimeksi on tainnut käydä ihan pikkupentuaikana. Ulkona ja kaupungilla kukaan ei enää oikein lähesty meitä ja pyydä päästä moikkaamaan Velhoa - tämä johtuu varmaan osittain siitä, että se on kasvanut yli siitä "parhaimmasta" pentusöpöydestä, ja osittain siitä Velhon ohittamisen vaikeudesta, kun se saattaa yrittää singahtaa kohti (joku saattaa pitää tätä aggressiivisena?) ja koska sen takia sitten treenaan sitä käskemällä sen jättää (omistajan "jätä" -käskyn hokeminen ei varmaan ole se suurin kutsu tulla moikkaamaan). Olen yrittänyt nyt viime päivinä tietoisesti vähentää tuota jätä -käskyn käyttöä, vaikka se ehkä saattaa tehdäkin hallaa ohittamisen oppimiselle. Ventovieraita ihmisiä en taas itse kehtaa kysyä moikkaamaan Velhoa, kun ei kaikki tykkää koirista. Paras tilanne on varmaan tuo eläinkaupassa käyminen, ja sitten täytyy vaan alkaa ottaa Velhoa myös enemmän mukaan, kun näen kavereita. Ja katsoa, josko tässä lähiaikoina olisi jotain sopivia mätsäreitä mihin mennä.

Tällä viikolla päästiin rally-tokossa tekemään ekaa kertaa pientä rataa, ja se oli tosi hauskaa! Velho oli muutenkin hyvällä fiiliksellä liikenteessä; vaikka maan hajut edelleen kovasti kiinnosteleekin, sai se ohjaajaltakin kehuja kuinka hyvällä motivaatiolla oli mukana koko treenin ajan. Jatketaan siis vaan treenaamisen treenamista tuolla kurssilla, ja samalla tulee sitä itse lajiakin sitten mukaan 😃


Täytyy muuten hieman oikaista ja avata ajatuksiani liittyen taannoiseen postaukseeni Snautserikerhon jalostusviikonlopusta. Kommenttini liittyen Vuoden Näyttelysnautserikisan uusittuihin sääntöihin, joihin ei enää oteta mukaan ulkomaisia näyttelyitä muutamia arvonäyttelyitä lukuun ottamatta, sai ilmeisesti aikaan jonkun verran keskustelua ja ihmetystä joissain piireissä. Olin sitä mieltä, että tämä uusi sääntö on ihan hyvä, koska "tietyistä ulkomaisista näyttelyistä (ja etenkin tietyistä maista) voi käsittääkseni saada voittoja ja hienoja tuloksia aika "helpolla", sellaisellekin koiralle joka ei niin Suomessa menestyisi." Haluan oikaista mikäli joku on ymmärtänyt asian väärin, että en missään nimessä ole ulkomailla näyttelyissä käyntiä vastaan. Mulla on Velhonkin kanssa suunnitelmissa mennä aikanaan ulkomaille näyttelyihin. Mulla ei kuitenkaan ole vielä mitään henkilökohtaista kokemusta ulkomaisista näyttelyistä, vaan tämä käsitykseni niistä perustuu puhtaasti siihen, mitä olen parin viime vuoden aikana lukenut somessa koiranäyttelypiireissä, ja jonkun verran varmaan livenäkin kuullut ihmisiltä - siksi käytinkin tuossa termiä "käsittääkseni". Selventääkseni vielä, Velhon kasvattajat eivät ole opettaneet minulle tällaista, enkä halua että kenellekään jää tästä blogista mitään negatiivisia fiiliksiä meidän kasvattajia kohtaan, vaikka sitten minua kohtaan olisikin.

On aivan totta, että ulkomailla näyttelyissä pyörii osittain samat tuomarit, joten ainakaan sen perusteella eroa ei pitäisi olla. Samalla myös olen ollut (ja olen edelleen) siinä käsityksessä, että jokaisessa maassa käytetään kuitenkin eniten niitä oman maan ja oman alueen tuomareita, tuleehan se halvemmaksikin. Suomessa ainakin on tällainen sääntö näyttelyjärjestäjille. Euroopastakin löytyy paljon maita, joissa rotukoira- ja kennelharrastus on vielä suhteellisen nuori ja melko pientä ainakin verrattuna Suomeen, joten ihan jo kilpailun vähäisyys on kaiketi se, miksi osalla maista on sellainen maine, että sieltä saa "helpommalla". Toinen on sitten se, että ilmeisesti monissa maissa tuomarikoulutus on paljon vähäisempi ja hasardimpi kuin täällä Pohjoismaissa ja tuomarioikeudet helpompi saada, ja näin tuomarien asiantuntemuskin roduista voi vaihdella. Sitten muistan vielä joskus lukeneeni siitäkin, että monissa kulttuureissa tuomarin on vaikeampi antaa koiralle laatuarvosanaksi huonompaa kuin erinomaista ihan kohteliaisuussyistä, ja siksi myös useimmat saavat SA:t. En sitten tiedä kuinka hyvin tuo pitäisi paikkaansa. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että pohjoismaista tuomarikoulutusta arvostetaan maailmalla korkealle ja pohjoismaisia tuomareita pidetään tiukkoina - siksi mainitsin koirista, jotka eivät välttämättä niinkään pärjäisi Suomessa, mutta saattavat sitten joistain muista maista saada parempia tuloksia.

Ei mulla silti ole sinänsä mitään tätä vastaan - näyttelythän on harrastus ja harrastaminen on aina kivempaa jos saa hyviä tuloksia, joten miksi ei sitten lähtisi vaikka ulkomailta niitä hakemaan, jos sieltä tuntuu saavan paremmin. Ja tarkoitus ei ollut missään nimessä yleistää "helpompia voittoja" kaikkiin ulkomaihin, kaikkiin näyttelyihin siellä ja kaikkiin tuomareihin. Ylipäätään tuo koko alkuperäinen kommenttini oli tarkoitettu vain sellaiseksi pieneksi off hand -sivuhuomautukseksi, enkä odottanut tai tarkoittanut aiheuttaa sillä mitään sen kummempaa keskustelua. En myöskään tahdo loukata ketään, jonka koira on menestynyt ulkomailla. Eihän se tarkoita, etteikö koira olisi hyvä. Päinvastoin, voisi kuvitella sen tarkoittavan päinvastaista, ja hyvin todennäköisesti tarkoittaakin 😃. Aikomus on Velhonkin kanssa lähteä reissaamaan, ja musta on kiva kun ihmiset jaksavat olla aktiivisia ja käydä kisaamassa ulkomaillakin. Koin vain ihan hyväksi, että rotujärjestön vuoden näyttelysnautserikisassa otetaan mukaan vain suomalaiset näyttelyt, sillä onhan kyseessä pelkästään Suomen rotujärjestö, ja koska oman käsitykseni mukaan silloin saadaan ehkä ne oikeat huiput sieltä paremmin esille. En toisaalta kyllä keksi myöskään viime vuosien menestyjistä kisassa yhtään esimerkkiä joka ei olisi oikeasti huippu ja menestynyt myös Suomessa, joten sikäli asia on kyllä ihan se ja sama. Ei kai tämä uusi sääntö kuitenkaan keltään ole oikeasti poiskaan? Tai jos on ja oma koira ei menesty Suomessa, niin ehkä se ei sitten ansaitse myöskään sijoittua Suomen rotujärjestön kisassa.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa. Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille, me Velhon kanssa ainakin aiotaan nauttia siitä, ja yrittää tavata mahdollisimman monia vieraita samalla!


Ps. Olen vihdoin saanut kirjoiteltua itsestäni jotain "omistaja" -osioon, ja myös "koira" -osioon on päivitetty Velhon kasvukuvia.

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Velho 5,5 kk ja asiaa rally-tokosta, agilitysta ja jalostustoimikunnasta







No siinäpä vierähti viikko jos toinen jos kolmaskin, että blogi jäi täysin huomiotta. Täällä kuitenkin ollaan. Velho on nyt oikeastaan jo viikon päästä puolivuotias, mutta otin viiden ja puolen kuukauden kunniaksi taas tuossa puolisentoista viikkoa sitten kasvukuvat, joten sillä perusteella nyt otsikkokin 😃.

Mulla ei ole tällä hetkellä mitään hajua Vekun korkeudesta ja painosta, mutta eiköhän se ole kasvanut tuon viimeisen jälkeen. Pitäisi mitata taas. En itse kyllä nyt huomaa mitään silminnähtävää kasvua, mutten silti epäile etteikö kasvua olisi kuitenkin tapahtunut. Tässäpä näitä 5,5 kk seisontakuvia:


En saanut tälläkään kertaa mitään ihan superhyviä kuvia. Tuntuu, että Velho poseerasi paremmin siinä noin kolmen kuukauden iässä kuin nyt! Näissä kuvissa takakulmaukset näyttää jotenkin suorilta, vaikkei ne sitä oikeasti ole. Olin juuri tehnyt tehnyt kotitrimmiä sille (nypintäkumit, sakset, ajelukone, the whole shabang) ja voi olla että vaan trimmasin nuo jalat jotenkin huonosti? Ja toisaalta ne on myös vähän huonosti asettuneet joka kuvassa. Mutta ei mahda mitään, ensi kerralla yritys parempaan. Onneksi Velho pääsee taas ensi viikon alussa Mihalaan trimmiin, saadaan ihan kunnollinen tip top karva sille sopivasti puolivuotispäivää varten!

Me aloitettiin viime viikolla rally-tokon alkeiskurssi. Nyt on siis kahdella tunnilla käyty. Molemmilla kerroilla meillä oli eniten petrattavaa paikan päälle tulossa ja paikalta poistumisessa. Velho tulee niin kauhealla innolla ja hökellyksellä, vetää, hönkii ja menee nenä maassa eikä lainkaan ota kontaktia vaikka kuinka yrittää. Tietysti se paikka, ne hajut ja etenkin ne muut koirat saa sen kierrokset nousemaan. Ekalla tunnilla Velho malttoi kuitenkin treenatessa keskittyä yllättävänkin hyvin, ja teki kuin pro. Me ollaankin itseksemme treenailtu melkein kaikkia alokasluokan liikkeitä jo, joten siellä ei sinänsä ole sisällöllisesti kauheasti uutta. Toisella kerralla tällä viikolla oli enemmän haasteita maan hajujen kanssa, nenä meinasi vaan mennä maahan ja oli vaikeampi saada se kontaktiin - ja pysymään kontaktissa. Jossain määrin siellä näytti olevan maassa muiden namien jämiä, joten sikäli ymmärrettävää, varsinkin kun muutenkin on kyseessä pentu joka on innostunut ja hieman kierroksilla. Mutta kyllä meillä tulee olemaan tällä kurssilla eniten harjoittelemista nimenomaan siinä itse treenaamisessa, kontaktissa ja treenipaikalla olossa. Tällä toisella kerralla ohjaaja huomautti tunnin lopulla, että huomaa että mitä pidemmälle tunti etenee niin sitä paremmin Velho malttaa keskittyä. Näinhän se on, pentuintoa vaan löytyy hyvistä treeninameista ja treeniä edeltävästä lenkistä huolimatta, ja varsinkin kun Velho on kuitenkin osoittautunut suhteellisen häiriö- ja reaktioherkäksi kaveriksi.

Sain tänään varmistuksen, että me saatiin ensi kevätkaudeksi paikka snautserien agility-ryhmään! Vuoden alussa aletaan siis harrastamaan myös sitä. Se on kivaa, ja musta on mukavaa päästä treenaamaan snautseriporukkaan, koska siellä ainakin ymmärretään rodun mielenlaatua 😆. Saa nähdä, miten Velhon keskittyminen ja oman vuoron rauhassa odottaminen siellä sitten. Treenit on sunnuntaisin kello yhdeksältä aamulla, joten saa myös nähdä miten meikäläinen jaksaa siellä kipitellä. Mä olen nimittäin ihan tosi aamu-uninen ihminen, ja myöskin hitaasti aamuisin käynnistyvä. Sen takia täytyykin vähän katella, että miten toi aikaisin aamulla treenaaminen sopii mulle, ja jos se on ihan liian takkuista niin täytyy varmaan sitten harkita kevään jälkeen jonkun muun ryhmän etsimistä. Tällä nyt kuitenkin lähdetään liikkeelle, kivaa!


Sellainen juttu myös kävi, että mut valittiin tässä viikonloppuna Suomen Snautserikerhon jalostustoimikunnan jäseneksi (ja myös kokoussihteeriksi). Ihan supermielenkiintoista päästä näkemään rodun jalostukseen liittyvää työtä ihan aitiopaikalta, ja myös päästä mukaan oppimaan ja vaikuttamaan. Muut jäsenet ovatkin sitten kasvattajia tai pitkän linjan harrastajia/rotujärjestötoimijoita, joten olen siellä edustamassa sitä noviisipuolta 😁. Tämä tarkoittaa sitä, että erilaisiin Kennelliiton koulutuksiin yms. on myös mentävä tulevaisuudessa, joten sellaisistakin tulee varmaan sitten juttua blogiin ajan myötä. 

Huvittavaa kyllä, en olisi ikinä uskonut nuorempana itseäni järjestöaktiivi-ihmiseksi. Mutta yliopisto muutti sen, ja nyt kun olen sen puolen järjestötoiminnasta päässyt, niin näköjään en malta olla tunkematta itseäni jo seuraavaan 😂. Ehdottomasti olen kuitenkin ihan aidosti kiinnostunut ja innostunut tästä jalostustoimikuntajutusta, joten eteenpäin vaan!

Viikon päästä oma pikku Vekkuli täyttää sitten jo puoli vuotta, iik miten aika kuluukin nopeasti!


Velho 2v ja erkkari

Pitihän mun kirjoittaa Velhon 2v -postaus jo paljon aiemmin, mutta oon taas löysäillyt tän blogin kanssa. Velholle tuli siis täyteen kaksi v...