maanantai 12. heinäkuuta 2021

Velho 2v ja erkkari

Pitihän mun kirjoittaa Velhon 2v -postaus jo paljon aiemmin, mutta oon taas löysäillyt tän blogin kanssa. Velholle tuli siis täyteen kaksi vuotta snautserimaista elämää toukokuun 27. päivä, ja asiaan kuului tietystikin maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä, lelulahja ja synttärilaulu. Synttärinä en tällä kertaa ottanut mitään poseerauskuvia, mutta niitä saatiin sitten vähän myöhemmin kesäkuussa, kun Vekku sai Raililta trimmin.
On se mun mielestä kaunis poika!

Me käytiin Velhon kanssa heti 2v-synttärin jälkeen selkäkuvissa ja tulokset oli ilahduttavat. Selkä oli kauttaaltaan puhdas, LTV0, VA0, SP0 ja olat myös terve/terve. Velhosta tulikin ensimmäinen snautseri, joka sai virallisen olkatuloksen. Vekku on nyt tutkittu aika lailla niin perusteellisesti kuin voi ja kaikki tulokset on priimaa niitä pahuksen C-lonkkia lukuunottamatta. No, näillä me kuitenkin pärjätään hyvin!

Velhosta tulikin tässä kaikessa hiljaisuudessa sekä isoveli että enomies. Vippi-äiti synnytti toukokuussa kolme pikkusiskoa, jotka pääsin näkemään samalla kun Velho sai Raililta trimmin, kun Raili oli pentujen kanssa käymässä Mihalassa Porvoossa. Italiassa Aulerco-kennelissä asuva Alessa-sisko puolestaan synnytti jopa kymmenen pentua, kaikki hienosti neljässä tunnissa.

Meillä oli tarkoitus mennä Velhon kanssa erkkariin ja Oulun KV- ja NORD-näyttelyihin. Velholla kuitenkin todettiin juuri ennen erkkaria kennelyskä, joten siinä meni sitten nuo Oulunkin näyttelyt antibioottien doping-varoaikojen takia. Kennelyskä ei missään vaiheessa ollut paha, itse asiassa ei Velho yskinyt ollenkaan missään vaiheessa. Aivasteli ja pärski vain, ja nenä vuosi vähän. Mä epäilin sillä alunperin nenäpunkkia ja vein sen lääkäriin sen takia, mutta siellä paljastuikin sitten kennelyskä. Eipä Velho ollut edes tavannut mitään koiria puoleentoista viikkoon tossa vaiheessa, joten lääkärin mukaan tässä oli vain täytynyt käydä huono tuuri ja Velho oli nuuskinut maassa jotain kohtaa mihin sairas koira oli pärskäissyt. Antibiootit toimi Velholle tosi nopeasti ja oireet lähti parissa päivässä pois, mutta eipä meillä näyttelyihin ollut silti mitään asiaa. Täytyy sanoa, että mä olin tästä alussa tosi rikki ja pahoillani, kun olin odottanut näitä näyttelyitä ja Oulun kesäreissua (sisarusten tapaamista jne...) tosi paljon. Mutta eipä voi mitään. Nyt Velho on jo ilmoitettu pariin uuteen näyttelyyn, ja vielä meinasin ilmoittaa useampaan muuhunkin.

Erkkarissa käytiin kuitenkin, koska Ukkokin oli sinne ilmoitettu. Eipähän tarvinnut miettiä, että kuka esittää toisen koiran, jos molemmat sattuvat pääsemään paras uros -kisaan. Erkkaripäivä oli tosi kuuma ja aurinkoinen, kuten nyt kaikki muutkin päivät ovat tässä olleet. Tuomarina uroksilla oli (kahden tuomarimuutoksen jälkeen) suomalainen Marina Markio. Sekä koirilla, että ihmisillä oli kyllä tukalat oltavan kehässä. Koirat sai sentään olla kehän ulkopuolella varjossa, mutta meikämandoliini otti kehänlaidalla sen verran innokkaasti kuvia koirista, että jossain vaiheessa tuli jopa pieni epäily auringonpistoksesta ja piti mennä ostamaan Snautserikerhon lippis, kylmää juotavaa, ja mennä varjoon istumaan.

Ukko ei ole kauhean hyvin kuumaa kestävä koira, joten ei ollut sille ideaalein kehäpäivä. Se keksikin kehässä, että haluaisi käydä istumaan. Niinpä se pylly sitten yritti kohdata maata jatkuvasti kehässä seistessä. Tää oli kyllä sille uusi juttu, on muutenkin melko liikkuvainen ja sikäli haastava esitettävä (mutta rakastaa näyttelyitä ja esiintymistä!), mutta kyllä me pärjättiin. Meidän suureksi ja iloiseksi yllätykseksi Ukko voittikin sitten valioluokat urokset! Sinne jäi monta todella hienoa urosta taakse. Ukko sai samalla ISPU-SA:n, joita kerätään erkkareista ISPU-valiota varten (International Schnauzer-Pinscher Union) ja myös toisen FinnSieger -pisteen. FinnSieger -titteliin tarvitaan kolme pistettä, nämä tulee siis tietyiltä "FinnSieger -oikeudet" omaavilta erikoistuomareilta luokkavoitoista. Ukko on itse asiassa voittanut luokkansa SA:lla muistaakseni neljällä eri erikoistuomarilla (viidestä erikoistuomarista, joilla se on käynyt), mutta yksi tuli junioriluokasta mistä ei vielä FinnSieger-pisteitä saa, ja toinen erikoistuomarilta, jolla ei ole vielä FinnSieger-statusta.

Paras uros -kisassa meille kävikin sitten harvinaiset, eli tuomari sijoitti valioluokassa Ukon jälkeen kakkoseksi tullen Bonzen Elrosin ykköseksi, ja Ukko jäi sitten neljännelle sijalle veteraaniuroksen ja avoimen uroksen jälkeen. Tuomarin perustelu oli, että Bonzen Elros liikkui Ukkoa paremmin PU-kehässä. Hirmu hyvin Ukko pärjäsi joka tapauksessa joten eipä tuo nyt jäänyt harmittamaan. Tuomari mainitsi Ukon arvostelussa hiukan kinnerahtaasta takaliikkeestä, joten veikkaan että kyse oli siitä, koska tuomari liikutti neljä parasta koiraa vielä yksitellen edestakaisin ennen lopullisen järjestyksen valitsemista. Muutenhan Ukko liikkui PU-kehässä paremmin kuin aiemmin, siis sikäli että meni rauhallista tasaista ravia. Valioluokassa oli välillä innostustaan pyrkinyt laukalle ja toisaalta tietyssä kohtaa kehää oli sen mielestä joku kauhean kiinnostava haju maassa. PU-kehässä ei enää ollut näitä juttuja.

Bonzen Elros valittiin lopulta sitten koko näyttelyn Best In Show:ksi (onnea!) ja mua vähän nauratti siinä se, että "Ukko oli niin hyvä, että voitti jopa BIS-koiran" :D No vakavasti sanoen, oli varmasti ansaittu voitto Bonzen Elrosille ja se oli todella komea koira huippukarvalla! Ei siis mitään hampaankolossa.

Ukon arvostelu erkkarissa: "Erinomaista tyyppiä, hyvin urosmainen ilme, hyvä pää ja kaula, kauniit korvat ja häntä, eturinta voisi olla selvempi, riittävästi kulmautunut edestä ja takaa, ensiluokkainen turkki ja väri, liikkuu sivusta hyvin, takaa aavistuksen kinnerahdas. ISPU-SA."

Mä olen oikeastaan sanasta sanaan samaa mieltä tuomarin arvostelun kanssa. Ukon vahvuudet on mun mielestä karva ja väri, pää, hyvä liike (pitää myös ylälinjansa liikkeessä), luonnostaan kauniisti asettuneet korvat ja häntä, liioittelemattomat kulmaukset sekä hyvä sukupuolileima. Sen heikkoudet on pienehkö eturinta, hieman pitkä lanne ja vähäsen pysty/suora kyynärvarsi (joista tämä tuomari ei tosin maininnut) ja takaliikkeen kinnerahtaus. Ihana, komea poika se on kuitenkin kokonaisuudessaan.
Ukon luonnetestistä mun on pitänyt tehdä oma postauksensa ja se on tulossa jossain vaiheessa, kun saan aikaiseksi!

Velhon kuulumisia ei oikeastaan ole kummempia. Käytiin kesäkuun alussa hellepäivinä muutaman kerran Rajasaaressa koirapuistossa (ihana koiraparatiisi, kokonainen saari varattuna koirapuistolle) ja Velho viihtyi mainiosti. Vaikea on näillä helteillä keksiä, miten koiran kanssa ulkoilisi, joten Rajasaari ja sen ranta on ollut tosi hyvä vaihtoehto kotona ollessa. Nyt ollaan viihdytty mökillä, missä Vekku on päässyt leikkimään kaikkien aikojen lempileikkiään eli Hippo-vesilelun hakemista järvestä. Velho haluaisi leikkiä sitä mökillä koko ajan, jos saisi päättää. Sen mielestä ei ole mitään ihanampaa kuin hypätä laiturilta järveen Hipon perässä ja noutaa se takaisin rantaan. Oman elämänsä noutaja.

Ehdittiin muuten aloittaa kesäkuussa taas ohjatuissa rally-treeneissä käyminen uudestaan. Mökillä ollessa tulee vähän taukoa, mutta olipa taas virkistävää ja kivaa päästä treeneihin, ja Vekku tekee oikein pätevästi. Tosin häiriöherkkyyttä on sen verran, että vähän oon ruvennut arastelemaan kisoihin ilmoittautumista - vaikka viime vuoden lopulla ehdittiin jo saada paikkakin yksiin kisoihin (jotka meidän osalta sitten peruuntui muista syistä). On vähän ollut sellaisia fiiliksiä, että ollaanko me nyt valmiita vai eikö, ja mikä on tarpeeksi valmis. Toisaalta kun ollaan jo kauan sitten pystytytty treeneissä tekemään ratasuorituksia, jotka ohjaajan mukaan menisi läpi kisoissa, ja toisaalta taas sitten se häiriöherkkyys (ja sen osalta kumpi on pahempi, ulko- vai sisäkisat? Äh, en tiedä). Saa nyt nähdä sitten milloin me niihin kisoihin lopulta päästään.

Täytyy sanoa, että mä oon sellainen koiranomistaja, että mun mielestä kaikista antoisinta on koiran kanssa harrastaminen. Nautin aidosti rally- ja aksatreeneistä ja usein vaikka olisi nihkeä olo sinne lähtiessä, niin treenien jälkeen on tosi kiva fiilis - vaikka kaikki ei olisikaan mennyt putkeen. On vaan kivaa tehdä oman koiran kanssa, oppia uutta ja kokea sitä yhteyttä.

Velhon kuvat on ottanut Raili Kärkkäinen ja Ukon kuvat erkkarista Petra Tiittanen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Velho 2v ja erkkari

Pitihän mun kirjoittaa Velhon 2v -postaus jo paljon aiemmin, mutta oon taas löysäillyt tän blogin kanssa. Velholle tuli siis täyteen kaksi v...