Velho 4,5 kk ja match show

Velho täytti eilen tasan 20 viikkoa, ja on nyt noin neljän ja puolen kuukauden ikäinen. Mun mielestä se ei viime viikkoina ole kasvanut ihan niin hurjasti kuin tuossa kolmen ja neljän kuukauden välillä, mutta toisaalta sen ruokahalu on kyllä ihan hurja. Koko ajan olisi nälkä ja se ahmii kaiken ruokansa ihan hirveää vauhtia. Eilen otettiin taas uusia kuvia Velhosta, mä kun olen päättänyt haluta tässä kasvuvaiheessa seisontakuvat parin viikon välein.

On se ihan hirmu komea mun mielestä! Rakenne näyttää mahtavalta, hyvä kulmaukset ja neliömäinen
kokonaisuus. Karva on tosi karkea ja hieno, tosin tällä hetkellä selän päälle on pesiytynyt sellainen mustempi alue, vaikka yritän nyppiä sitä tasaisemman väriseksi. No, se on kuitenkin ihan normaalia, ja riippuu aina vähän karvan "vaiheesta". Pää ja ilme on Velholla mun mielestä ihan superihanat myös, vaikka näissä kuvissa pää onkin vähän liian ylhäälle suuntautunut. Tällä hetkellä pää ei kyllä ole ihan skarpimmassa mahdollisessa trimmissä, kun en ole hetkeen ajellut poskia ja korvia tai siistinyt saksilla silmäkulmia yms. En kyllä mikään pro noissa jutuissa vielä olekaan, kasvattajalla saa niin paljon parempaa jälkeä.

Sain erinäisten kanavien kautta viime postaukseen liittyen useita viestejä, kiitos kaikille niitä lähettäneille ideoista, neuvoista ja tuesta! Asiaa vielä valottaakseni, meidän tilanne ei tosiaan ole mitenkään katastrofaalinen vielä ainakaan; esimerkiksi eilen oli hyvä päivä, jolloin Velho oli aika hyvin kuulolla ja silloinkin jos ohittaminen ei ihan sujunut, oli kyse vaan vetämisestä toista kohti. Suurimmalla osalla ohituskerroista se ei hauku tai murise, kunhan vaan vetää ja hönkii vetäessään, eli siis nostaa niitä kierroksia kyllä. Silti tuommoisenkin käytöksen haluaisin karsia pois. Ja sitten silloin pahoitan kyllä mieleni, kun tilanne menee överiksi ja se alkaa äännellä kunnolla. No, harjoituksia jatketaan!

Pari viikkoa sitten kirjoittelin tänne, että on sanomattakin selvää, ettei ihan ensi viikolla olla menossa mihinkään mätsäriin. Jouduinpa syömään heti sanani! 😂 Käytiin nimittäin nyt sunnuntaina Lohjalla järjestetyssä mätsärissä (eli match show:ssa, epävirallisessa leikkimielisessä näyttelyssä). Tarkoitus oli ennen kaikkea treenailla Ukkoa messaria varten, mutta otin Velhonkin mukaan sosiaalistumaan. Ajattelin, että ilmoitan sen ehkä kehään, jos siltä tuntuu. No, paikalle päästyämme päätin saman tien ilmoittaa myös Velhon, kun kerran sinne asti oltiin tultu. Syteen tai saveen.

Paikalle tuli myös Velhon käppänä "sisko" Pimpula (Mihan Mini-Enne) omistajansa Pian kanssa. Pimpula sisaruksineen syntyi päivää ennen Velhoa, kasvattajalla oli siis samaan aikaan sekä käppänä- että keskaripentue ja pennut kasvoivat yhdessä. Velho ja Pimpula oli ilmoitettu pentuluokkaan peräkkäisillä numeroilla, joten sattuivat sitten samaan pariin. Pimpula sai punaisen (eli sen "voittavan") nauhan, ja Velho sinisen. Se ei kyllä yhtään ihmetyttänyt mua. Molemmat on kauniita ja lupaavia pentuja, mutta meidän esiintyminen Velhon kanssa meni kyllä aivan plörinäksi 😂 Näyttelyravia oli muutenkin harjoiteltu erittäin minimaalisesti, mutta tällä kertaa maassa oli jotain aivan ihania hajuja (oisiko ollut muiden koirien namien hajut), joten Velho kulki koko ajan nenä maassa, eikä ihan vielä tajunnut esiintymisen ideaa. Välillä sain sen nakilla hetkeksi nostamaan päänsä, ja silloinkin jouduttiin sitten menemään nakki nenän edessä, mikä ei ole kovin kaunista katseltavaa. Ei tämä kyllä mua mitenkään haitannut, koska en yhtään mitään tästä mätsäristä odottanutkaan, ja kyseessä on kuitenkin vain mätsäri. Hyvää harjoittelua näyttelypaikalla ja kehässä olemiseen. Sinisten pentujen ryhmäkehässä meillä meni sitten jo vähän paremmin, siinä toisessa kehässä kun ei selvästi ollut ihan niin houkuttelevia hajuja. Sijoitusta ei kuitenkaan tällä kertaa tullut. Ei se mitään! Pimpula ei myöskään saanut sijoitusta punaisten ryhmäkehästä tällä kertaa. Hyvää harjoitusta kuitenkin molemmille!

Ukon kanssa mentiin kehään ennen pentuja, isoissa aikuisissa. Vastassa oli kaunis jo veteraani-ikäinen sileäkarvainen collie. Ukolla meinasi mennä aluksi vähän laukalle, kun oli niin innoissaan (se rakastaa näyttelyitä, piippasi ja veti kehään jo heti kun näki ensimmäisten parien sinne menevän). Juoksutila oli aika pieni, ja saatiin vetää vain yksi kierros, joten kokemuksen ja paremman liikkumisen perusteella punainen nauha meni collielle ja sininen Ukolle.

Oli kyllä aikamoista pyöritystä mulle, sain ihan kieli vyön alla juosta siellä viemässä milloin mitäkin snautseria kehään! Nimittäin juuri Velhon kanssa parikehässä ollessamme alkoikin jo Ukon ryhmäkehä. Siellä oli sitten meitä kuulutettu, huomattu, että olen pennun kanssa toisessa kehässä, ja koko tuo ryhmäkehä seisoi ja kaikki katsoi mun ja Velhon räpeltämistä 😂 Heti kun oltiin Velhon kanssa "ravattu" mut huudettiin Ukon kanssa viereiseen kehään ja Pia sai jäädä vastaanottamaan sekä Velhon että Pimpulan nauhaa. Nopeasti Velho kevythäkkiin, näyttelyhihnan vaihto Velholta Ukolle ja Ukon kanssa ryhmäkehään anteeksipyyntöjen kera. Mutta meilläpäs kävi Ukon kanssa hyvin! Meidät otettiin heti erään samojedin kanssa jatkoon, ja muita pyöriteltiin siinä jonkun aikaa, kunnes neljä parasta oli selvillä. Sitten meitä neljää vielä juoksutettiin ja seisotettiin, kunnes Ukko julistettiin sinisten isojen aikuisten voittajaksi. Ukon päivä siis jatkui vielä Best In Show -kehässä. Tässä välissä oli vielä pentujen ryhmäkehät, ja sitten Ukon kanssa takaisin BIS -kisaan. Lopulta Ukko valittiin koko mätsärin BIS2:ksi! Voitto meni nätille pitkäkarvaiselle collielle, jolla oli tosi nuori lapsihandleri. Oltiin tosi iloisia sen lapsen puolesta! Ukko sai ihan hirveän kasan palkintoja mukaan, kun pokaalit, ruusukkeet ja isot palkintokassit tuli sekä sinisten voitosta, että BIS2:sta. Tärkeintä oli kuitenkin, että Ukko nautti päivästään täysin rinnoin ja pääsi ilokseen monta kertaa kehään 😊

Huonolaatuinen kuva meistä BIS2 -sijalla

Olen kyllä positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Velho käyttäytyi mätsäripaikalla. Osasi loppujen lopuksi aika hyvin rauhoittua häkkiinsä alun levottomuuden jälkeen, eikä haukkunut muille koirille tai muutenkaan vetänyt mitään hulluja kierroksia. Välillä vähän vetäisi joitain lähellä olevia koiria kohti tai päästi joitain pieni ääniä, muttei sen kummempaa. Toisaalta, niinhän se usein on, että kun ollaan paikalla missä on enemmän hälinää, ihmisiä ja koiria, niin ihan jokaiseen ei vaan riitä resurssit reagoida. Saisi olla muuten reagoimassa ihan koko ajan. Tämä on kyllä todettu aiemminkin kaupunkireissuilla ja yhtenä viikonloppuna, kun käytiin markkinoilla.

Mukavaa lokakuuta, me nautitaan vielä jäljellä olevasta ruskasta!