Velho 4 kuukautta

Nyt on vihdoin kaikki rokotuksetkin otettu, kun viime viikolla käytiin rabiesrokotuksella. Otettiin se erikseen kasvattajan suosituksesta, koska jos jotain rokotusreaktiota olisi tullut, olisi sitten tiennyt mistä rokotuksesta se tuli. No, onneksi ei meille ole tullut mitään reaktiota mistään piikeistä. Eipä Velho siihen itse pistoonkaan reagoinut mitenkään, tainnut edes huomata, että jotain tuikattiin niskaan 😃 Painoa Velholla oli nyt viimeisellä rokotuksella 11,1 kg. Säkää yritin eilen kotitekoisesti mitata, mutten oikein luota omiin mittaustaitoihin. Eilen se näytti 43,5 cm, mutta vähän epäilen ettei Velho ole oikeasti vielä noin korkea. Yksi veljistä oli kyllä (ilmeisesti myöskin kotimittauksella) 43 cm, joten voihan se toisaalta ollakin. Siinä tapauksessa aletaan olla jo lähellä rotumääritelmää, jonka mukaan snautserin säkäkorkeus on 45-50 cm (urokset toki yleensä tuolta yläpäästä). Omaan silmääni Velho ei kyllä ole vielä läheskään aikuisen snautserin kokoinen, joten siksi vähän epäilen tuota mittaustulostani.

Velho 4kk

Velho täytti perjantaina kokonaiset neljä kuukautta ja eilen 18 viikkoa. Kymmenen viikkoa yhteiseloa on jo takana siis! Mun pitäis muistaa päivittää tätä blogia useammin, että saisin kaikenlaiset erilaiset vaiheet muistiin.

Otettiin viikonloppuna mökkeillessä vähän kuvia sekä Velhosta että pojista (Velhosta ja Ukosta) yhdessä. Ainoa seisontakuva, jonka nyt kelpuutan blogiin on tuossa ylempänä. Velho on sellaisessa kasvuvaiheessa, jossa se tuntuu olevan jotenkin löysä joka paikasta, ja siitä on vaikea saada kunnollisia seisontakuvia. Selkälinja näyttää jotenkin ihan huonolta kaikissa tai jotain muuta. Vähän mua nyt kyllä huvittaa mun hermoromahdukset kuvien otosta silloin, kun Velho oli jotain 10 viikon ikäinen. Ei siitä saanut mitään kunnollista millään! Siksipä meillä ei noilta viikoilta olekaan mitään kunnollisia seisonta/kasvukuvia. Kuitenkin sitten ihan yllättävänkin vähällä vaivalla sain sille opetettua sen seisomisen niin, että ihan hyviä kuvia on mahdollista saada. Meillä se toimii "seiso" ja "paikka" -käskyjen avulla. Niitä kun vaan hinkkaa hyvien herkkujen kanssa, niin aika nopeasti se oppii jutun jujun. Ei se kyllä vieläkään anna ihan kauheasti esim. siirrellä raajojaan niin, että muuten pysyisi samassa asennossa, joten sitä pitää sitten namilla yrittää ohjailla oikeaan asentoon. Mutta pikkuhiljaa. Viime aikoina ollaan alettu harjoittelemaan myös sitä seisomista näyttelyhihnassa ja vähän näyttelyraviakin. Velholla on vaan muodostunut kontaktiseuruu niin vahvaksi (siitä olen toisaalta myös iloinen), että se helposti yrittää nostaa päätään aina kontaktiin. Niinpä tähän mennessä raviharjoitukset on tehty niin, että mennään nami naaman edessä, jotta katsoo oikeaan suuntaan. Se näyttää kyllä varmaan todella tyhmältä ulkoapäin katsottuna. 😂 Tärkeintä on nyt aluksi kuitenkin, että se oppii oikean askellajin ja eteenpäin katsomisen, eikä sekoita näyttelyravia ja kontakti/tokoseuruuta keskenään. Sanomattakin kuitenkin on selvää, että ihan ensi viikolla ei olla vielä menossa mihinkään mätsäreihin.

Ukko ja Velho 💛

Tottelevaisuusjuttuja ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa ihan alusta saakka. Nyt Velho osaa parhaimmillaan tosi kivan kontaktiseuruun. Se osaa myös tulla takakautta vasemmalle puolelle ja edestä sekä oikealle että vasemmalle puolelle (näissä kuitenkin vielä toistaiseksi autan aina namilla, jotta käskyt vahvistuu). Se osaa istua sekä mun eteen että vasemmalle puolelle. Se osaa tulla luokse tosi tehokkaasti. Se osaa mennä maahan ja olla paikassa sekä istualtaan, seisaaltaan, että maassa. Aika kivasti se mun mielestä jo osaa tämän ikäiseksi. Se on kyllä tosi fiksu ja nopea oppimaan, ja vaikuttaa snautseriksi aika ohjaajapehmeältä. Eipä ole siis valittamista noissa jutuissa edistymisessä. Voisinkin alkaa katselemaan rally-tokon alkeiskursseja meille nyt, kun pentukurssi loppuu pian.

Molemmilla niin kauniit päät ja profiilit

Pentukurssilla Velho on jo oppinut paremmin rauhoittumaan, vaikka sen perusvire onkin siellä edelleen erittäin innostunut ja häslä. Viime kerralla saatiin kouluttajalta ihan erikseen kaikkien kuullen kehujakin siitä, miten toimittiin kun Velho kuumui kierroksille muiden tehdessä luoksetuloharjoituksia (otettiin tilaa ja mentiin kunnolla sivuun, kun Velho ei kyennyt rauhoittumaan liian lähellä muita vuoroaan odottavia - se sitten toimi ja Velho rauhoittui paljon paremmin). Kyllä mä uskon kaiken kaikkiaan, että pentukurssi on tehnyt paljon hyvää nimenomaan tuon häiriössä rauhoittumisen ja muiden koirien kanssa samassa tilassa olemisen suhteen. Se on varmaan sen suurin anti meille. Tällä viikolla mennäänkin sitten viimeisen kerran sille kurssille.

Tässä vielä vähän kuvia viikonlopulta:

 On se vaan niiiin söpö! 😍

Toivottavasti saan seuraavan postauksen ulos pikemmin!