Itse päätin lähteä paikanpäälle ihan vain puhtaasta kiinnostuksesta rotua ja sen jalostusta kohtaan. Velhon päätin jättää vanhempien hoivaan, koska se olisi vain tylsistynyt Jämsässä kun päivät olivat pitkiä ja me ihmiset istuttiin kokoustamassa. Velho pääsikin viettämään ihanan mökkiviikonlopun Ukon kanssa rallatellen. Tämä oli eka kerta, kun me oltiin toisistamme yötä erossa, ja nämä kaksi yötä (ja päivää) menivät oikein hyvin, Velho ei ollut kuulemma yhtään osoittanut ikävöivänsä. Kun vanhemmat sen eilen illalla toivat mulle, se kyllä onnistui jotenkin kömpimään suoraan takakontista koiraverkon sivussa olevasta raosta keskipenkille mun luo 🙈 taisi kuitenkin ilahtua mamman näkemisestä.
Takaisin jalostusviikonloppuun: lauantaina ohjelmassa oli Heidi Kaatialan luento MH-luonnekuvauksesta ja ihanneprofiilin luomisesta. Myöhästyin tästä, ja tulin kesken kaiken paikalle, mutta ehdin kuitenkin kuulla osan asiasta, ja se oli mielenkiintoista. Musta oli muutenkin kiva juttu, että tuolla keskityttiin niin paljon luonneasioihin, luonne kun on niin ensiarvoisen tärkeä asia jalostuksessa. Tämän jälkeen teimme ryhmissä Heidin avustuksella snautserille ihanneprofiilia. MH-kuvaukseen ei tosiaan meidän rodulla sitä vielä ole (ja luonnetestin ihanneprofiiliakin kuulemma pitäisi päivittää). Lopussa keskusteltiin vielä kaikki yhdessä ja saatiin aikaan se lopullinen ihanneprofiilin ehdotus, joka menee sitten käsiteltäväksi. Oli tosi mielenkiintoista päästä mukaan tähän!
Tuossa MH-asiassa eniten keskustelua ja eri näkemyksiä herättivät lähinnä snautserin avoimuus/suhtautuminen vieraan tervehtimiseen, sekä saalisvietti. Snautserihan on perinteisesti vahtikoirana ollu jonkin verran varautunut tai pidättyväinen vieraita kohtaan. Aiemmin tämä luki rotumääritelmässäkin, mutta nykyään siitä ei rotumääritelmän luonneosiossa sanota sanaakaan. Osa porukasta halusi pitää snautserin perinteisenä ja oli sitä mieltä, että snautseri saa olla pidättyväinen eikä sen tarvitse vastata kontaktiin; riittää että koira hyväksyy vieraan kontaktin. Osa taas halusi, että ihannesnautseri ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen ystävällisesti. Itse lukeuduin jälkimmäisiin. Snautserin alkuperäinen käyttötarkoitus ja luonne on toki hyvä pitää mielessä, mutta samalla on hyvä muistaa, että yhteiskunta ja snautserin rooli perheessä on muuttunut ihan hirveästi sitten 1800-luvun. Nykyään suurin osa snautsereista ei todellakaan ole maatiloilla vahti- rotta- ja yleistyökoirina, vaan taajamissa perheenjäseninä ja harrastuskoirina. Ihmiset asuvat nykyään yhä tiheämmin ja koiria on yhä enemmän, siksi mielestäni nykyajan koiralle avoimuus vieraita kohtaan on vain hyvä ja elämää helpottava asia, sillä vieraita kohdataan ja niitä näkyy jatkuvasti. Snautserin jalostuksessakin pitäisi omasta mielestäni pitää mielessä rodun sopeutuvuus nykyajan elämänmenoon, jotta ihmiset edelleen haluavat hankkia rodun edustajia. Ei sillä, että nykyajan snautserit olisivat erityisen pidättyväisiä; osa on jonkin verran, mutta iso osa on hyvinkin avoimia. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä suunta. Omasta mielestäni ihannesnautseri suhtautuu vieraisiin positiivisen avoimesti, tervehtii niitä ystävällisesti ja sen jälkeen suhtautuu melko välinpitämättömästi (eli ei härrää ympärillä jatkuvasti hakemassa huomiota/häiritsemässä a la noutajat) (ei mitään noutajia vastaan, pidän niistä oikein paljon). Pieni pidättyväisyys on toki myös hyväksyttävää rodulle, muttei ole mielestäni varsinaisesti ihanteellista.
Saalisvietti herätti myös hyvinkin eriäviä näkemyksiä (MH-kuvauksessa sitä testataan vieheellä). Snautserin alkuperäisiin tehtäviin tosiaan kuului rottien ja muiden pienten tuholaiseläinten eliminointi pihapiiristä ja talleilta, joten saalisvietti on luonnollisesti ollut siihen tehtävään tärkeä ominaisuus. Jalostuspäivillä osa porukasta halusi pitää ihannesnautserilla saalisvietin, sillä se on koiralle moottori joka saa tekemään asioita ja harrastuskoiralle tärkeä ominaisuus. Osa taas halusi, ettei ihannesnautseri lähtisi saaliin perään, koska halutaan helpottaa esimerkiksi koiran irtipitämistä luonnossa niin, ettei se lähtisi vaikkapa jäniksen perään. Lukeuduin itse tuohon ensimmäiseen joukkoon. Ymmärrän kyllä hyvin tuonkin pointin, jonka mukaan saalisviettiä ei niin tarvitsisi olla, mutta omasta mielestäni on tärkeää säilyttää snautserin ominaisuudet monipuolisena harrastuskoirana, jolla riittää moottoria tekemiseen. Näin asiaa jalostuspäivilläkin perusteltiin. Riistavietti on sitten asia erikseen, ja sitä ei kukaan tainnut erityisemmin haluta.
Mukavaa oli, että kaikista asioista keskusteltiin hyvässä hengessä, useassakin asiassa eri puolet vaihtoivat tai sopeuttivat näkemyksiään kuultuaan toisen puolen perustelun, ja kaikista asioista päästiin hyvin kompromisseihin ja yhteisymmärrykseen. Suurimmasta osasta asioita kaikki olivat hyvin samoilla linjoilla.
Lauantaina illalla sitten illallistettiin, saunottiin ja seurusteltiin vapaasti. Sain kuulla paljon erilaisia mielenkiintoisia tarinoita ja juttuja historian ja nykyajan snautsereista ja snautserijalostuksesta, kun paikalla oli kasvattajia, jotka ovat kasvattaneet rotua vuosikymmeniä. Juuri tällainen vapaa juttelu rodun asioista rotua hyvin tuntevien ja aktiivisesti harrastavien ihmisten kesken on minusta mielenkiintoisinta! Imin tietoa itseeni sienen lailla ja kysyin paljon kysymyksiä 😂
Sunnuntaina aloitettiin snautserien terveyskyselyn purkamisella. Itsekin vastasin tähän jokunen aika sitten, vaikka Velho on vasta pentu. Mutta viimeistä vastauspäivää hypetettiin Facebookissa ja päätin olla tunnollinen ja vastata siitä huolimatta, ettei pennun terveydestä kertominen ehkä antanutkaan kyselylle niin paljon (varsinkin kun mitään terveysongelmia ei ole ilmennyt). Terveyskyselystä ei oikeastaan ilmennyt mitään kovin erikoista. Ehkä eräässä avoimessa kysymyksessä oli yllättävän paljon vastauksia liittyen allergioihin tai muuten ruokavalion rukkaamiseen, joten se oli ehkä ainoa, joka yllätti itseäni yhtään. Keisarinleikkaukset ovat myös lisääntyneet, mutta se ei ollut uutta tietoa, vaikka huolta rodun piirissä herättääkin. Se kuitenkin tuotiin esille, että osittain tämä voi johtua siitä, että eläinlääkärit leikkaavat yhä herkemmin, ja kasvattajat taas vievät yhä herkemmin leikattavaksi, jos esimerkiksi kesken synnytyksen lisää pentuja ei muutamaan tuntiin kuulu. Samoin esimerkiksi viikonloppua vasten saatetaan viedä leikattavaksi riskien minimoimiseksi.
Luustokuvattujen ja silmäpeilattujen koirien määrässä pippuri&suola snautserit ylittivät tavoitteet, mikä oli hienoa! Luonnetestattujen tai MH-kuvattujen koirien määrässä taas molemmat värit jäivät tavoitteesta, joten siinä on parannettavaa. Itse meinasin viedä Velhon aikanaan molempiin, ja toivon että yhä useammat muutkin omistajat kiinnostuvat näistä jutuista!
Terveyskyselyssä oli kohta, jossa kyseltiin onko koiraa luustokuvattu ja jos ei, niin miksi ei. Tähän jälkimmäiseen avoimeen kysymykseen oli tullut vastauksia, joista suurin osa oli lajia "koiraa ei käytetä jalostukseen ja se ei oireile", mutta myös yksi huvittava "olisiko pitänyt?" 🙈 siinä ei ole kasvattaja selkeästi ihan kauheasti informoinut/kannustanut terveystarkkeihin. Yksi vastaus herätti minussa lievää ärsytystä, sillä siinä tuohon ei käytetä jalostukseen -mantraan oli lisätty, ettei häntä kiinnosta maksaa tarkkeja ihan vain rodun ja sukulinjan tutkimisen vuoksi. En kyllä kasvattajana itse myisi koiraa ihmiselle, joka avoimesti (vaikkakin tässä kyselyssä anonyymisti; mulla ei ole mitään hajua kuka tämä henkilö on) ilmoittaa, että häntä kiinnostaa vain se oma koira eikä koko rotu sen vertaa, että viitsisi tutkituttaa koiransa vaikka kasvattaja pyytää. Toki joku voi elää niin kädestä suuhun, ettei ole varaa maksaa muuta kuin se koiran ruoka, mutta olen satavarma, että suurin osa koiranomistajista ei. Terveystarkkien hinta on kuitenkin aivan pisara valtameressä, jos miettii koiraan koko sen elinajan meneviä kustannuksia. Ja sitten ihan vain se, että vaikka koira ei oireilisi, niin ei sitä luuston tilaa voi silti tietää tutkimatta. Jos vaikka lonkat onkin huonot, niin se on hyvä tietää mahdollisimman aikaisin, jotta vanhemmiten (vanhemmiten siis, jos on onnekas) tulevaa nivelrikkoa voi alkaa ennaltaehkäisemään erilaisin keinoin ja näin todennäköisesti pidentää koiran elämää ja elämänlaatua. Mutta en nyt paasaa tästä aiheesta enempää 😃
Kaiken kaikkiaan terveyskyselyn perusteella kyseessä on edelleen hyvinkin perusterve ja pääasiassa ongelmaton rotu, mikä on todella kiva juttu ja tärkeää.
Terveyskyselyn purkamisen jälkeen jatkettiin pentuelomakkeiden läpikäymisellä ja kerhon pentuvälityksen kriteereistä ja niiden muutoksista keskustelemalla. Siellä tuli paljon hyviä pointteja ja mielenkiintoista keskustelua, jota en nyt ehkä tässä jaksa avata sen enempää. Muutoksia on kuitenkin kaiketi näihinkin asioihin jonkun verran tulossa. Pevisakin mainittiin, mutta siitä ei syntynyt sen kummempaa keskustelua tällä kertaa. Ilmeisesti aiemmin tästä on keskusteltu enemmän, ja silloin konsensus on lopulta ollut se, että snautseri ei tarvitse Pevisaa, kun kerhon pentuvälityskriteerit toimivat niin hyvin jalostuksen ohjaamisessa eikä sen takia tarvita lisää "turhaa byrokratiaa". Itse olisin kyllä Pevisan kannalla ainakin lonkkien ja silmien osalta. Pentuvälityskriteerit ehkä toimivat pääosin hyvin, mutta kyllä sitä on tälläkin vuosituhannella ollut pentueita, joissa on käytetty D-lonkkaista koiraa toisena vanhempana...ei sillä ehkä kerhon pentulistalle pääse, mutta rekisteröidä voi sellaisenkin pentueen ihan normaalisti. Jos olisi Pevisa, ei voisi. Kaiken lisäksi Kennelliitto suosittelee kaikille roduille Pevisaa, ja suurimmalla osalla roduista se on.
Viimeiseksi oli sitten SSnK:n syyskokous, jossa valittiin myös uusia hallituksen jäseniä erovuoroisten tilalle (ei, en liittynyt hallitukseen; sen suurimmat tehtävät liittyvät lähinnä tapahtumien järjestämiseen, mikä ei kiinnosta mua ihan niin paljoa). Jouduin kyllä vastahakoisesti kokouksen pöytäkirjantarkastajaksi, mutta se on kaiketi ihan kohtuullinen homma, vaikken siihen koskaan yliopistojärjestö-aikanani suostunutkaan. Kokouksessa hyväksyttiin tämän lisäksi pari uutta sääntöä kerholle (joista toisella pyritään saamaan kasvattajia osallistumaan aktiivisemmin jalostusviikonloppuun). Tämän lisäksi keskusteltiin Vuoden Snautseri -kisan päivitetyistä säännöistä. Tähän kisaan tuli muun muassa uutena kategoriana Vuoden Muun lajin Harrastaja-Snautseri (muut kategoriat ovat Vuoden Näyttelysnautseri, Näyttelysnautseri-Veteraani, Agilitysnautseri, Toko-Snautseri, Rally-toko -Snautseri, Käyttösnautseri ja Pelastussnautseri). Näihin muihin lajeihin kuuluvat esimerkiksi nosework, koiratanssi ja mejä. Sitten myös näyttelysnautserikisan sääntöjä rukattiin muun muassa niin, että ulkomaisista näyttelyistä ei voi enää saada pisteitä, poikkeuksina MV-, EV- ja POHJV -näyttelyt. Tämä on mun mielestä hyvä, koska tietyistä ulkomaisista näyttelyistä (ja etenkin tietyistä maista) voi käsittääkseni saada voittoja ja hienoja tuloksia aika "helpolla", sellaisellekin koiralle joka ei niin Suomessa menestyisi.
Sellainen jalostusviikonloppu! Kaiken kaikkiaan mulla oli kivaa ja sain kuulla paljon mielenkiintoista keskustelua ja myös osallistua itse siihen. Tulen kyllä menemään uudelleenkin, en nyt ehkä välttämättä ihan joka vuosi (tai saa nähdä), mutta ainakin silloin tällöin. Toivottavasti muutkin snautseriharrastajat, ja etenkin ne kasvattajat, innostuisivat tulemaan paikan päälle tulevaisuudessa!
Loppukevennys: mua luonnehdittiin tuolla muun muassa sanoilla "kävelevä koiranetti" 😂 Guilty as charged and proud of it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti