keskiviikko 19. elokuuta 2020

Velhon geenitesti ja mätsäri & Ukon MH-luonnekuvaus (mukana video kuvauksesta)

Aloitetaan Velhon jutuilla. Tein Velholle MyDogDna -geenitestin heinäkuussa ja tulokset tulivatkin nopeammin kuin olisin osannut arvatakaan. Lähinnä halusin tuon testin tehdä DCM:n vuoksi, ja tämän lisäksi ihan vain huvikseni. Ukolle tehtiin tuo testi pari vuotta sitten ihan ilmaiseksi, kun Annin eläinlääkiksessä opiskeleva kaveri halusi Ukon testin jotain kouluprojektia varten, ja sieltä löytyi sairauksien (jotka olivat siis Ukolla kaikki puhtaat) testauksen lisäksi kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista. 

DCM eli dilatoiva kardiomyopatia on sellainen sydänrappeumasairaus, joka voi tulla mille tahansa koiralle, mutta joka on snautsereilla todettu olevan perinnöllistä. Se johtaa poikkeuksetta varhaiseen kuolemaan. Suomessa ei oman käsitykseni mukaan rutiinisti testata DCM:n osalta, koska ilmeisesti sitä ei täällä juuri esiinny. Sen sijaan tiedän, että jenkeissä jalostuskoirilta (siis snautsereilta) otetaan aina DCM-testi, joten mitä ilmeisimmin sitä esiintyy heidän linjoissaan enemmän ja on heille todellinen huoli. Halusin tietää, voisiko Velho mahdollisesti olla DCM-kantaja, joten sen takia otin testin. No, tulokset olivat, ehkä odotetustikin, hyviä: Velho testattiin terveeksi ja ei-kantajaksi niin DCM:n, kuin myös DM:n (degeneroiva myelopatia, neurologinen sairaus) sekä MDR1:n (lääkeaineyliherkkyys) osalta. 

Tämän lisäksi testi osasi kertoa kaikenlaista muutakin Velhosta. Se muun muassa tiesi, että Velho on väriltään harmaa ja sillä on tumma maski. Se kertoi myös, ettei Velho kanna albiinogeeniä (hyvä tietää sekin). Testi osasi kertoa, että Velholla on piileviä brakykefaalisia (lyttykuono) geenejä, jotka ei vaan tule esille ilmiasussa. Aika uskomattoman tuntuista, mutta näin todella on. Ilmeisesti siis jos Velhon yhdistäisi braky-koiran kanssa, niin jälkeläiset olisivat brakyja myös. Snautsereilla tämä ei tietenkään tule ilmi, kun snautsereilla on aina dominoivia pitkäkuonoisuuden aiheuttavia geenejä, kuten Velhollakin. Tämän lisäksi testi myös ilmoitti, että Velholla ei ole jotain tiettyä luppakorvaisuutta aiheuttavaa geeniä, ja että siksi Velho on todennäköisesti pystykorvainen. No, tämä ei ihan mennyt nappiin!


Me käytiin Velhon kanssa pari päivää sitten Nummelassa pentu- ja juniorimätsärissä. Kyseisen mätsärin osallistujamäärä oli rajoitettu neljäänkymmeneen koronan takia, ja kaikki koirat olivat samassa luokassa. Oltiin aika ajoissa paikalla ja saatiin odotella omaa vuoroa noin tunnin. Tämä oli eka kerta, kun olin näyttelyssä tai mätsärissä ihan kahdestaan yksin koiran kanssa, ja olen iloinen miten hyvin se meni. Vähän olin mielessäni etukäteen arponut, että jaaha, miten mahtaa mennä esimerkiksi häkin pystytys, kun samalla pitäisi pitää intoa puhkuvaa junnukoiraa ruodussa. Mutta kaikki meni ihan hyvin. Mentiin Vekun kanssa lopulta kehään toiseksi viimeisessä parissa nätin pitkäkarvaisen collien kanssa. Ennen meidän vuoroa oltiin vähän harjoiteltu kehän ulkopuolella ja Vekku meni tosi kivasti ja verrattain rauhallisesti, mutta kehään mennessä iskikin sitten tottakai uudenlainen snautseri-vallattomuusvaihde päälle ja tuomarikin totesi, että "tää onkin tämmönen hyrrä" 😃. Omaksi yllätyksekseni tuomari antoi meille kuitenkin punaisen. 

Punaisten ryhmässä tuomari sitten valitsi Velhon kahdeksan parhaan joukkoon. Vautsi, ajattelin! Sieltä karsittiin vielä neljä pois ja neljä parasta, sijoitettavaa koiraa jäi jäljelle. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen ja lopulta oltiinkin jäljellä enää me ja kaunis irlanninterrieri! Tuomari totesi tässä vaiheessa, että "te ootte kyllä ihan samalla viivalla" ja että on niin vaikea valita. Sitten hän kuitenkin ojensi kakkospaikan ruusukkeen meille ja irlanninterrieri voitti. Oli kyllä tosi hieno fiilis, ei yhtään lähdetty tuonne menestymään tai mitään, koko homman tarkoitus oli vain olla harjoituksena tulevia näyttelyitä varten. Ei Velhoa oltu tuonne mitenkään trimmattukaan tai mitään sellaista. Tietysti mätsäri on aina mätsäri, eihän se kerro mitään tulevasta näyttelymenestyksestä enkä sitä ajattelekaan. Näyttelyihin lähdetään sitten taas ihan puhtaalta pöydältä. Mutta kyllähän se tuntui mukavalta tuolla menestyä ja kyllä se yllättikin!

Tähän väliin myös suuret onnittelut Velhon sisaruksille Pepsille (Mihan Aikapaha), Turolle (Mihan Aaroninparta) ja Sandralle (Mihan Atsalea), jotka kävivät viikonloppuna korkkaamassa virallisen näyttelyuransa Kajaanissa ja saivat ruusukkeet kotiinviemisiksi. Pepsi ja Sandra pokkasivat sertit, ja Turo sai vara-sertin. 

























Sitten toiseen aiheeseen: Ukon MH-luonnekuvaus. Se järjestettiin viime lauantaina Hausjärvellä, järjestäjinä jackrusselinterriereiden, vanhaenglanninlammaskoirien ja snautserien rotujärjestöt. Mä menin mukaan sekä kuvaamaan, että ihan muuten vaan kiinnostuksesta, kun en ole koskaan aiemmin mitään luonteen testauksia livenä nähnyt. Ja tottakai kiinnosti nähdä nimenomaan Ukon kuvaus. Anni (siskoni) omistajana oli tietysti Ukon ohjaajana kuvauksessa. 

Joitakin päiviä etukäteen järjestäjiltä tarkempia ohjeita saaneena Anni vähän mietiskeli, että toivottavasti Ukko antaa kiinni osioiden jälkeen tarpeeksi nopeasti, sillä MH-kuvauksessa koira päästetään monessa osiossa vapaaksi. Sääntöjen mukaan koira pitää saada kytkettyä aina kahdessa minuutissa. No, Ukko voi olla vähän hasardi luoksetuloissa, kun sillä on sellaista snautserimaista jääräpäisyyttä, että "kuulin kyllä, tulen sit kun oon hoitanut nää mielenkiintoiset hommat", eli toisin sanoen jos joku asia, vaikkapa haju, kiinnostaa sitä kovasti, niin ei se välttämättä tottele heti luoksetulokutsua. Ukolla on myös taipumusta tarpeensa mukaan väistää, kun sitä yritetään ottaa kiinni, joten jännitettiin vähän, että mitenhän tämä tulee menemään 😃. Anni vähän pelkäsi, että toivottavasti ei kuvausta jouduta keskeyttämään siksi, että Ukkoa ei saataisi jossain kohtaa tarpeeksi nopeasti kiinni.

Eipä kyllä oltaisi uskottu, mitä tuleman pitää.

Kuvaus alkoi kontakti-osiolla, jossa testinohjaaja tervehtii koiraa, ottaa sen mukaansa ja sen jälkeen kopeloi koiraa. Ukko omaan tyypilliseen avoimeen ja sosiaaliseen tapaansa heilutti iloisesti häntää ja otti kontaktia testinohjaajaan, eikä osoittanut mitään ongelmaa mukaan lähtemisessä tai kopeloinnissa. Häntä vaan heilui.

Seuraavaksi tuli leikkiosio, jossa Anni ja testinohjaaja heittelivät patukkaa keskenään ja hetsasivat Ukkoa sillä, ja sitten patukka heitettiin Ukolle. Tämä tehtiin kahdesti. Sen jälkeen testinohjaaja otti patukan ja sitä heilutellen kutsui Ukkoa leikkimään testaten puruotetta ja taisteluhalua. Tämä osio meni myös Ukolle hyvin tyypillisesti innokkaasti ja iloisesti: Ukko lähti heti leikkiin mukaan ja oli innokkaasti mukana koko ajan, haki sille heitetyn patukan, ja heti kun se päästettiin taistelemaan, ryntäsi se ottamaan patukasta kiinni ja taistelemaan siitä testinohjaajan kanssa. Testinohjaajan pysähtyessä passiiviseksi, alkoi Ukko hieman korjailemaan otettaan, ja selvästi vähän ihmetteli että no mitäs nyt, leikitäänkö vai ei. Kuvauksen jälkeen yleisöstä kehuttiin Ukon taisteluhalua, joka tuntuu snautsereilla ehkä hieman hiipuneen - näin olen itsekin ollut huomaavinani luonnetesti- ja MH-videoita katsellessa.

Tämän jälkeen kuvaus jatkui takaa-ajo -osiolla, joka suoritettiin myös kaksi kertaa. Siinä koira päästetään irti jahtaamaan viehettä ja katsotaan mitä tapahtuu: jahtaako se ja ottaako kiinni. Ukko lähti vieheen perään molemmilla kerroilla, ei ihan tykin suusta, mutta kuitenkin innokkaasti. Ensimmäisellä kerralla vieheen pysähtyessä se jäi nuuskimaan sitä, muttei ottanut kiinni, toisella kerralla sitten juoksi jo ihan ohi, kun sitä ilmeisesti kiinnosti enemmän mennä katsomaan vieheen vetäjää - olihan tämä viehe jo nähty. 

Seuraavaksi mitattiin aktiviteettitasoa, eli toisin sanoen rauhoittumista. Tässä koira ja ohjaaja ovat vain paikallaan passiivisesti kolme minuuttia, ja katsotaan mitä koira tekee. Ukko otti rauhallisesti, istuskeli hellettä läähättäen ja taisi käydä jonkun viereisen puskan haistelemassa. Eipä sen kummempaa.

Tämän jälkeen vuorossa oli sitten etäleikki. Siinä huputettu etäleikkijä möyrii jonkun matkaan päässä ja koiran annetaan katsella sitä, jonka jälkeen leikkijä ottaa kaapunsa pois ja koira päästetään vapaaksi. Sitten leikkijä ottaa patukan ja alkaa kutsua koiraa leikkimään. Ukko katseli leikkijää aluksi kiinnostuneena, ja kun se päästettiin vapaaksi, juoksi se heti leikkijän luokse katsomaan mistä on kyse. Perille päästyään se kuitenkin kääntyi katsomaan takaisin ja huomasi, ettei Anni tullutkaan mukaan. Kun etäleikkijä alkoi kutsu Ukkoa leikkiin (hieman "oudolla" äänensävyllä, kuten varmasti jokainen MH-kuvauksessa ollut tai videolta nähnyt tietää), Ukko totesi, että tässä on jotain epäilyttävää, ja juoksi puolen matkaa takaisin ja alkoi haukkumaan. Tässä vaiheessa Ukko piti saada kiinni, ja Annilla oli siinä hieman vaikeuksia, mutta onnistui kuitenkin. Kiinni otettuaan he menivät katsomaan etäleikkijää ja tutustumaan, jolloin Ukko oli kiinnostunut ja heilutti häntää. Kuvauksen jälkeen tuomari totesi, että Ukko selvästi saa paljon tukea omistajastaan: se oli aluksi kiinnostunut, mutta kun huomasi, ettei omistaja lähtenytkään mukaan, alkoi se pohtimaan että onkohan tässä nyt joku koira haudattuna. Tuomari huomioi, että heti kun Ukko otettiin kiinni ja se oli omistajan kanssa, rentoutui sen olemus selvästi ja se selkeästi totesi, että eihän tässä nyt mitään olekaan kun on tukijoukot mukana. Ukko ja Anni saivat myös kuvauksen jälkeen palautetta, että selvästi heillä on suhde kunnossa ja hyvä luottamus. 

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa yllätys-osio, eli toisin sanoen haalari. Ja tämä osio ja sen jälkimaininki oli se, mikä tässä kuvauksessa shokeerasi meidät. Haalariosiossa siis koira ja ohjaaja kävelevät yhdessä eteenpäin, kunnes aivan heidän edestään nostetaan yllättäen ("rävähtäen") pystyyn haalari. Tässä kohtaa ohjaajan tulee päästää irti koiran hihnasta ja katsotaan, miten koira reagoi. Tämän jälkeen katsotaan, kuinka nopeasti koira tulee tutustamaan haalariin, ja millä tavalla se sen jälkeen kävelee ohjaajan kanssa haalarin oikealta puolelta ohi ja takaisin toiselta puolelta, eli jääkö pelkoa/jännitystä. 

Ukko reagoi haalarin pystyyn rävähtämiseen pomppaamalla muutaman metrin taaksepäin ja pitäen katseensa haalarissa. Tämän jälkeen se alkoi hieman murista ja sitten haukkua haalarille samalla hieman perääntyen ja takapotkuja tehden. Annia käskettiin menemään seisomaan puoleenväliin haalaria kohti, ja sitten vähän ajan kuluttua ihan haalariin kiinni. Lopulta hänet käskettiin kyykkyyn houkuttelemaan koiraa haalarin luo (edelleen selin koiraan). Tämän jälkeen hänen käskettiin kääntyä koiraa päin ja houkutella edelleen luo. Ukko tuli aluksi jonkun matkaa haalaria kohti, mutta jäi kuitenkin kiertelemään vähän matkan päähän ja vähän väliä murahtelemaan ja haukahtelemaan. Annin kääntyessä sitä kohti ja houkutellessa se haukahteli hieman kiivaammin ikään kuin vastaukseksi, muttei tullut haalarin luo. Niinpä Ukko otettiin kiinni ja heidät ohjattiin kulman taakse samalla kun haalari laskettiin maahan taas mytyksi. Haalarin ollessa maassa Ukko meni Annin kanssa tutustumaan, ehkä hieman jännittäen, mutta kuitenkin ongelmitta ja kiinnostuneena nuuskien. Merkkasi vielä lopuksi haalarin viereenkin tomerien takapotkujen säestämänä. 

Tämän jälkeen Ukko ja Anni taas vietiin kulman taakse samalla kun haalari nostettiin takaisin pystyyn. Nyt koirakon oli tarkoitus ohittaa haalari oikealta puolelta, ja sitten tulla takaisin vasemmalta puolelta. Ukko käveli Annin kanssa haalaria kohti, mutta noin puolisentoista metriä ennen haalaria pysähtyi. Ottivat uudestaan "vauhtia" ja taas Ukko pysähtyi samassa kohtaa. Huomasin, että se oli juuri se kohta, jonka ohittamisen jälkeen haalari oli alunperin rävähtänyt pystyyn. Ukko ei selvästi halunnut tulla yllätetyksi uudestaan. Kolmannella kerralla Ukko meni ohi ja takaisin, mutta sillä tavalla haalarin ohi "pyrähtäen". Tämän jälkeen kokeiltiin ohi menemistä vielä kerran uudestaan, mutta Ukko pysähtyi taas saman kohtaan. Tässä kohtaa meidän yllätykseksi tuomarit päättivät keskeyttää kuvauksen. He katsoivat Ukon kuormittuneen haalarista sen verran, että kuvausta ei voisi jatkaa. Ja koska kuvaus oli tuomarin keskeyttämä, ei Ukko saa koskaan mennä myöskään uusimaan kuvausta. 

Me oltiin tosi yllättyneitä ja järkyttyneitä tästä käänteestä. Tuomari sanoi myös loppupalautteessa, että he yllättyivät todella, että haalari osoittautui Ukolle noin vaikeaksi, kun se oli muuten aiemmin ollut niin reipas ja innokas. Me yllätyttiin ensin Ukon reaktiosta - Ukko ei ole arjessa koskaan ollut noin vastahakoinen tulemaan jonkun jännittävän asian luo tai menemään sen ohi. Yleensä se ei edes juuri piittaa asioista, joiden voisi kuvitella olevan jännittäviä, tai jos piittaa, niin se pääsee niistä nopeasti yli. Ukko on juuri sellainen koira, joka on arjessa melko kova eikä me oltaisi ikinä voitu uskoa, että MH-kuvaus jouduttaisiin keskeyttämään tuollaisen asian vuoksi. Ajateltiin, että se kyllä vetäisi ne osiot läpi liput liehuen. Ennemminkin nimenomaan pelättiin, että se saatettaisiin joutua keskeyttämään sen takia, ettei Ukkoa saada kiinni tarpeeksi nopeasti (tuossa asiassa ei sitten juurikaan ollutkaan ongelmia). 

Toiseksi me sitten kyllä yllätyttiin siitäkin, että kuvaus todella keskeytettiin tuohon. Vielä siinä vaiheessa kun Anni tuli haalarilta pyydettäessä pois, hän oli vielä ihan hyvillä mielin eikä ymmärtänyt, että tässä olisi niin vakavasta tilanteesta kysymys, koska Ukko ei Annin silmissä näyttänyt niin pahasti stressaantuneelta. Mitä enemmän ollaan jälkikäteenkin pyöritelty videopätkiä tuosta ja muisteltu tilannetta, niin sitä enemmän ollaan oltu sitä mieltä, että Ukko ei ollut kyllä mitenkään ihan hurjasti kuormittunut tilanteessa ja että keskeytys tuli aika heppoisesti. Monet muutkin jotka ovat videopätkiä tilanteesta nähneet, ovat sanoneet, että eivät mitään ihan valtavaa kuormitusta tuossa kyllä näe. Siis tokikaan emme ajattele, ettei se olisi ollenkaan ollut kuormittunut - selvästi oli - mutta meidän mielestä ei kyllä ollut ihan keskeytyksen arvoisesti. Ja tottakai Ukko tuossa tilanteessa osoitti meille aivan yllättävää ja itselleen epäominaista pehmeyttä, sitäkään ei ole missään nimessä kiistäminen. Mutta ei se ollut mitenkään hätää kärsimässä siinä. Pää ja häntä pystyssä kulki Annin kanssa haalaria kohti, kunnes vain päätti pysähtyä siihen tiettyyn kohtaan ikään kuin sanoen "tuohon minua ei höynäytetä uudestaan, ei ollut kiva se sellainen yllätys kyllä". Vielä loppupalautteen jälkeen Ukko kokeili haalaria uudestaan, ja pysähtyi taas samassa kohtaa. Kun Anni päätti koittaa sitten kiertää haalarin toiselta, eli vasemmalta puolelta, kiersi Ukko sen aivan reippaasti ja ongelmitta. Go figure. Selvästi se ei vaan siitä yhdestä kohdasta halunnut mennä.

No mutta tällaista kuitenkin. Kuvaus keskeytettiin eikä sitä tosiaan voi enää uusia. Eipä tuolle mitään mahda, mutta tottakai se vähän harmittaa. Tuosta jää nyt kuitenkin koiranettiinkin ikuisesti merkintä, että kuvaus keskeytetty, eikä siihen tule mitään muita tietoja tai Ukon tuloksia sitä edeltävistä osioista. Helpostihan sitä ihmiset varmaan ajattelee, että tuossa on nyt aivan hermoheikko koira, kun ei MH:takaan päässyt läpi. Eikä se todellakaan ole sitä. Kasvattaja Saimikin totesi kun hänelle soitettiin asiasta, että hän ei jäisi tuota liikaa harmittelemaan, "sä tiedät, että sulla on arjessa helppo koira, joka on avoin ja sosiaalinen ja jonka kanssa voi mennä minne vaan, ja sehän se on tärkeintä". Niin tietysti onkin. Mutta kyllähän tuo vähän kaivelee, ja varmasti kaikki sen voi ymmärtää. Tottakai me kuitenkin tiedetään, että kyseessä ei ole mikään kilpailu, eikä kuvauksen keskeyttäminen ole mikään rangaistus tai tarkoita, että koira olisi huono, vaan tavoitteena on nimenomaan miettiä koiran hyvinvointia, eikä laittaa sitä tilanteisiin, jotka ovat sille liian rankkoja. Mutta se, oliko tuo tilanne nyt sitten Ukolle liian rankka, jäi meitä kovin mietityttämään.

Aika paljon jäi tämä kuvaus ja sen päätös mietityttämään myös ihan koirien luonneominaisuuksia ajatellen. Mistä näkee, että koira on todella kuormittunut? Ukkokin läähätti tuossa tilanteessa, mutta niin se kyllä läähätti läpi kuvauksen ja sitä ennenkin, koska oli todella kuuma ja helteinen päivä. Ja minkälainen pehmeys on hyvää ja mikä ei? Onko koira, joka kohtaa arjessa jännittävät tilanteet ongelmitta, mutta MH-kokeessa jää jumittamaan haalarille liian pehmeä? Miten sitten Velho, se on lähtökohtaisesti niin hyvässä kuin pahassakin Ukkoa pehmeämpi. Hyvässä siinä mielessä, että se on helpommin ohjattava ja koulutettava, taipuisampi ja miellyttämishaluisempi, ja pahassa siinä mielessä, että se jännittää helpommin asioita. Pääseekö Velho MH-kuvausta "läpi", jos kerran Ukko ei päässyt? Minkälaisia arjessa on sitten ne snautserit, jotka kuvauksen loppuun suorittavat? Kuinka kovia niiden täytyy olla? Onko Ukko muka oikeasti selvästi normaalia pehmeämpi? Tuo ajatus tuntuu jotenkin uskomattomalta, eikä sovi yhtään siihen, minkälainen koira Ukko on arjessa. Tässä tullaan sitten jo ihan niihin kysymyksiin, että kuinka paljon MH-kuvaus (ja luonnetestikin) kertovat siitä, minkälainen koira todellisuudessa on. Äärireaktioitahan ne tavallaan testaavat. Mutta kuinka paljon voit sanoa koiran luonteesta esim. katsomalla vain koiranetistä sen luonnetesti- ja MH-tulokset? Et kai sitten kovinkaan paljon. Jonkun verran nyt varmaan kuitenkin, ja yksilökohtaisesti. 

Ukolle suositeltiin tuon keskeytyksen jälkeen luonnetestiin viemistä joskus myöhemmin ihan tuomarinkin taholta. Hän oli sitä mieltä, että kyllä hän Ukon kaltaisen koiran sinne veisi ja se siitä selviää. Luonnetestissä ilmeisesti enemmän varioidaan intensiteettiä koiran mukaan kun taas MH-kuvauksessa ei. Luonnetestin alussa myös haastatellaan pidempään omistajaa, jotta saadaan selville millainen kyseinen koira on ja millaisessa ympäristössä se on elänyt, mikä taas vaikuttaa siihen, miten koiraa lähdetään testaamaan. Anni on nyt aluksi kokenut vähän shokkia ja traumaakin tuosta MH-kokeesta, kun pääsi sen päätös niin yllättämään, joten ei vielä ihan heti halua miettiä ja päättää, meneekö luonnetestiin. Mutta ehkä sitten myöhemmin. 

Käytiin läpi Ukon keskeytykseen mennessä saamat tulokset ja verrattiin niitä snautserien ehdotettuun (ei vielä hyväksyttyyn) ihanneprofiiliin. Ukko sai 9:ssä osiossa ihannetuloksen, 8:ssa osiossa hyväksyttävän tuloksen ja 2:ssa osiossa ei toivottavan. Yhdessäkään ei hylättyä. Toinen noista ei toivottavista on juuri tuosta haalaritilanteesta, toinen tuli leikkihalusta, mistä Ukko sai tulokseksi 5: leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. En nyt muista miksi se on laitettu ihanneprofiiliehdotuksessa ei toivottavaksi, mutta itse kyllä näen sen ennemmin hyvänä kuin huonona asiana. Tässä tarkat tulokset (suluissa ihanneprofiiliehdotuksen määritelmä):

1a Kontakti, tervehtiminen: 4, ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen (ihanne) 1b Kontakti, yhteistyö: 4, lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinohjaajasta (hyväksyttävä) 1c Kontakti, käsittely: 4, hyväksyy ja ottaa kontaktia (ihanne) 2a Leikki-1, leikkihalu: 5, leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen (ei toivottava) 2b Leikki-1, tarttuminen: 3, tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla (ihanne) 2c Leikki-1, puruote ja taisteluhalu: 3, tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta (ihanne) 3a Takaa-ajo 1. kerta: 3, aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista (hyväksyttävä) 3b Tarttuminen 1. kerta: 2, ei tartu, nuuskii saalista (hyväksyttävä) 3a Takaa-ajo 2. kerta: 3, aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista (hyväksyttävä) 3b Tarttuminen 2. kerta: 1, ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään (hyväksyttävä) 4 Aktiviteettitaso: 2, tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata (ihanne) 5a Etäleikki, kiinnostus: 3, kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja (ihanne) 5b Etäleikki, uhka/aggressio: 1, ei osoita uhkauseleitä (ihanne) 5c Etäleikki, uteliaisuus: 1, ei saavu avustajan luo (hyväksyttävä) 5d Etäleikki, leikkihalu: 1, ei osoita kiinnostusta (hyväksyttävä) 5e Etäleikki, yhteistyö: 1, ei osoita kiinnostusta (hyväksyttävä) 6a Yllätys, pelko: 3, väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista (ihanne) 6b Yllätys, puolustus/aggressio: 1, ei osoita uhkauseleitä (ihanne) 6c Yllätys, uteliaisuus: 1, menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ei mene ajoissa (ei toivottava)

Tästähän olisi voinut tulla vaikka kuinka mainiot tulokset, jos Ukko ei vain olisi jäänyt jumittamaan haalarille ja kuvaus olisi suoritettu loppuun. Mutta ei auta jossittelu. 

Tähän loppuun vielä video koko MH-kuvauksesta. Jokainen voi siitä sitten itse päätellä, kuinka kuormittuneeksi näkee koiran tuossa haalaritilanteessa ja miltä kuvaus noin niin kuin muuten omaan silmään näyttää. Tuomarin loppukommenteista puuttuu valitettavasti osa, kun heräsin liian myöhään kuvaamaan. Mukana myös loppukommenttien jälkeinen haalariyritys, jossa Ukko kiersi haalarin reippaasti toiselta puolelta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Velho 2v ja erkkari

Pitihän mun kirjoittaa Velhon 2v -postaus jo paljon aiemmin, mutta oon taas löysäillyt tän blogin kanssa. Velholle tuli siis täyteen kaksi v...