Kesäkuulumisia ja terveystarkastuspohdintaa

Kesä tuli ja välillä tuntui, että se ehti jo mennäkin, kun tähän kuun vaihteeseen osui sen verran myrskyiset ja kalsat säät ainakin meidän mökille. Koirat kyllä kiittää vähän viileämmästä säästä, niissä 30 asteen helteissä ei tuntunut ihan kauheasti riittävän energiaa päivisin riehumiseen. Me oltiin Velhon kanssa ekaa kertaa yli viikon erossa toisistamme, kun itse lähdin Raaseporiin juhannuksen viettoon kavereideni kanssa ja sen jälkeen karantenoin itseni joiksikin päiviksi varmuuden vuoksi. Velho oli koko tämän ajan mökillä hoidossa perheelläni. Ero sujui oikein hyvin, ei ollut Velho kummempia ikävöinyt. Toisaalta se ei kyllä ollut lutkuttanut nalleaan koko aikana, mutta kas kun palasin niin heti ekana iltana oli tarmokkaat lutkutussessiot käynnissä. Itse ikävöin Velhoa, mutta kyllä mä toisaalta ihan osaan nauttiakin siitä, jos välillä saa vähän vapaata toisen olennon tarpeiden huolehtimisesta. Oon vissiin sen verran itsekäs olento 😄.

Mä olin jo ihan sitä mieltä, ettei me nyt lähdetä ennen syksyä mihinkään ohjatuille kursseille tai ryhmiin tms. sekä koronan että Velhon teini-iän takia. En kuitenkaan osannut tätäkään päätöstä pitää (joku blogia alusta asti seurannut saattaa muistaa, kuinka uhosin syksyllä ettei ihan hetkeen olla todellakaan menossa mihinkään mätsäreihin, ja sit oltiinkin jo seuraavalla viikolla moisessa...), vaan ilmoitin meidät mukaan, kun bongasin somesta AST:n järjestämän rally-tokokurssin alokasluokkaan tähtääville. Mä olin sitä mieltä, että kun nyt kevään mittaan treenaaminen ja edistyminen on tuntunut ottaneen takapakkia teini-iän takia, niin tuollaiseen alkeisryhmään meneminen on ihan hyvä juttu meille, vaikka keväällä ehdittiinkin jo aloittaa jatkokurssi. Me käytiin kesäkuussa kaksissa treenissä, ja seuraavat (ja viimeiset) kaksi on sitten elokuun puolella. Mukana on meidän lisäksi kaksi nuorta työlinjaista australianpaimenkoiraa (joiden pentuetta olen sattumalta seurannut ja ihaillut somessa) ja agilitysta eläköitynyt sheltti. Velho on siellä siis kovassa harrastustykki-paimenten seurassa näyttämässä snautserienergiaa 😆.

Mä olin molemmilla treenikerroilla todella ylpeä ja yllättynytkin siitä, kuinka hienosti Velho käyttäytyi kun se sidottiin kentän laidalle aitaan kiinni sillä välin kun me ihmiset tutustuttiin rataan tai kun kävin vähän kauempana vaikka juttelemassa jonkun muun kanssa. Velho ei ole aiemmin ollut treeneissä tuollaisessa tilanteessa, ja varsinkin kun kevään treeneissä tuntui olevan erityistä vaikeutta olla ottamatta häiriötä muista koirista ja odotella omaa vuoroaan rauhassa, niin olin todella iloinen. Velho osasi olla pääosin tosi rauhallisesti ja hiljaa ja vaan odotella, eikä tempoillut, riehunut tai piipannut siinä mitään erityistä. Mulle tämä kertoo myös hyviä asioita siellä teineilyn ja nuoren koiran innon alla olevasta perusluonteesta ja temperamentista.

Itse rallyssa sain näiltä treenikerroilta jo arvokkaita huomioita siitä, mikä tällä hetkellä tuottaa haasteita ja mitä ja millä tavalla kannattaa harjoitella. Maahanmeno tai oikeastaan maassa pysyminen on muodostunut nyt suhteellisen huomaamattomasti haasteeksi. Tämä näkyy erityisesti siinä, kun koiran pitää mennä maahan ja pysyä siinä samalla kun ohjaaja kiertää sen ympäri. Velho lähtee herkästi nousemaan liian aikaisin, joten tosi paljon on sitten treenattu suoraan maahan palkkaamalla tehtävän eri vaiheissa ja ihan sitä, että koira malttaa odottaa perusasennossa mutta maassa, että se vapautetaan. Toinen juttu, mistä sain toisella treenikerralla ahaa-elämyksen oli se, että meidän seuruu ei ole tarpeeksi tiivistä. Vähän tuskailin siinä sitä, miten Velho ei malta pitää kontaktia pidempiä aikoja, vaan aina pitäisi vähän väliä vilkaista jonnekin eteenpäin tms. jos ei namiteta tarpeeksi usein. Ja tämä kontaktin rakoilu on muodostunut nyt aika usein ja pienellä välimatkalla tapahtuvaksi. Siinä sitten demonstroin treenien jälkeen ohjaajalle meidän seuruuta ilman namia, ja hän totesi, että se pitäisi nyt saada tiiviimmäksi, asia jota en ollut lainkaan huomannut. Hän sanoi, että Velho seuraa paljon lähempänä kun mulla on nami kädessä, mutta kun ei ole, niin välimatka meidän välillä menee heti löysemmäksi. Niinpä ollaan menty nyt omissa treenihetkissämme ihan perusjuttujen ääreen, ja harjoitellaan seuruuta imuttamalla. Samalla yritän treenata sille perusasentoon istumista suoraan (se tuppaa usein jäämään vähän vinoksi) ja sitä maahanmenoa ja siellä pysymistä tarpeeksi pitkään.

Mä olen alkanut jo varovaisesti katsella jotain näyttelyitä alkusyksylle. Se riippuu kyllä nyt ihan siitä, mihin tilanne koronan kanssa kehittyy ja räjähtääkö kesän jälkeen ihan käsiin kun ihmiset on ottaneet rennommin. Helsingissä on näkynyt terasseja tupaten täynnä ihmisiä ja muuta sellaista "kivaa", kyllä mua ainakin vähän kauhistuttaa tollainen huolettomuus kun kyseessä on kuitenkin maan epidemiakeskus ja toinen aalto luultavasti tulossa. Mutta jos tilanne pysyy nykyisenlaisena vielä alkusyksystä niin kyllä voisi muutaman näytelmän käväistä Velhon kanssa, tietenkin varovaisuutta ja mahdollisimman järkeviä välimatkoja muihin noudattaen. Mahdollisesti luvassa voisi olla myös syyskuun loppupuolelle siirretty erkkari. Saa nähdä.

Kaavailen käyväni Velhon kanssa myös virallisissa terveystarkeissa syksyn aikana. Velho täyttää marraskuussa puolitoista vuotta, ja joku voisi ehkä sanoa, että terveystarkit kannattaa tehdä vasta kaksivuotiaana (toisaalta olen kyllä kuullut, että tuo pitäisi vaan isompien rotujen kohdalla), mutta mä olen liian malttamaton odottamaan niin pitkälle ja toisaalta myös agilityharrastuksen takia haluan tietää luuston kunnosta (meidän agitreenit alkaa taas syksyllä). Olen pohtinut kannattaisiko mun kuvauttaa nyt lonkkien ja kyynärien lisäksi myös selkä ja ottaa siitä LTV ja VA -lausunnot ja vasta sitten kaksivuotiaana spondyloosilausunto kun sen voi saada. Mutta oon päätynyt siihen, että ehkä vähän turhaa sekä rahanmenon että röntgensäteiden takia kuvata selkää kaksi kertaa, joten ehkä maltan odottaa niitä selkätuloksia vasta sinne kaksivuotiaaksi ja otan nyt vain lonkat, kyynärät ja silmät, ja mahdollisesti polvet. Joka tapauksessa odotan ainakin syyskuukausille saakka tarkkeihin menoa ja annan Velhon vielä vähän kasvaa ja kehittyä.

Jännittää kyllä vähän, mitä tuloksia sieltä sitten tulee. Erityisesti mua jännittää lonkat, vaikka toisaalta ihan yhtä paljon voisin jännittää kyynäriä ja silmiä. Velhon lähisuvusta kyynärtulokset on ehkä yllättäenkin vain emällä Vipillä ja isoisällä Eddylla. Vipin kyynärät ovat 0/0 ja Eddyn 0/1, joten pientä huomauttamista siellä. Toisaalta Eddy ei ole yhdellekään kuvatulle jälkeläiselle periyttänyt tuota 1-kyynärää. Velhon isällä Graylla on myös 0/0 kyynärät, mutta ne on Venäjällä kuvatut, joten suhtaudun hieman varauksella. Vipin emällä ei ole kyynärtuloksia ja Vipin sisaruksia ei ole terveystutkittu, joten siinäpä se. Kauempana suvussakin löytyy kyynärtulokset oikeastaan vain Eddyn emällä Risulla (0/0). Ulkomaisista sukulaisista en toki välttämättä tiedä. Mutta siis, pointtina, että kyynärtuloksia löytyy suvusta yllättävän vähän ja ilmeisesti kyynärät ovat muodostuneet osaksi standarditutkimuksia suhteellisen hiljattain. Niinpä vaikka kyynärät ovat snautserilla harvemmin ongelmakohta ja yleensä ovat puhtaat, niin kyllähän siinäkin silti riittää jännitettävää. Varsinkin, kun suurempi osa koiran painosta on etupäässä ja siten kyynärillä, ja tulokset kyllä vaikuttaa esim. agilityn harrastamiseen.

Sitten silmät, lähisuvusta Vipin ja Eddyn silmät puhtaat kun taas Vipin emällä Bellalla on todettu PPM iris-iris ja PPM iris-kornea. PPM on siis sikiöaikaisten verisuonten jäänteitä iiriksessä ja tuo iris-iris -muoto on ihan harmiton. Iris-kornea taas on vakavampi, koska se liittyy sarveiskalvon sisäpintaan ja voi mahdollisesti vaikuttaa näkökykyyn, ja sitä ei itse asiassa suositella jalostukseen (no, ei mikään yllätys sinänsä). Bella ei näytä periyttäneen tuota PPM:ää, mutta toisaalta Vippi on sen ainoa tutkittu jälkeläinen, joten ei siitä kovin laajaa näyttöä tietysti ole.Vähän sen puolesta siis huolettaa, mutta ei onneksi ihan hirveästi, kun tuota diagnoosia ei löydy suvusta mistään muualta, ei myöskään Bellan vanhemmilta tai sisaruksilta. Velhon isän Grayn silmiä ei tietääkseni ole tutkittu (ainakaan en ole saanut tietää mitään tuloksia) enkä Grayn suvusta ole netistäkään löytänyt silmätuloksia, joten isän puolen suku on ihan kysymysmerkki sen osalta. Se tuo siis oman jännitysmomenttinsa silmiin. Onneksi Velholla on emän puolelta tuota Bellaa lukuunottamatta kivasti puhdasta, ei löydy kaihilinjoja eikä myöskään tyypillisintä silmähommaa eli distichiasista (joka nyt ei yleensä kyllä ole vakava juttu).

Ne lonkat sitten, ne mua eniten huolettaa, kuten sanottu. Graylla on Venäjällä kuvatut A/A lonkat, ja koska kyseessä on Venäjän tulokset, niin hieman varauksella suhtaudun. Tiedän kuitenkin historiasta tapauksia, joissa Venäjän ja Suomen tulokset on saattaneet erota radikaalistikin toisistaan. Eipä noi tulokset kuitenkaan voisi paremmatkaan olla, joten toivon vaan kovasti, että ne todella ovat a-luokkaa. Grayn isällä Top Target Non Stop Winnerilla on myös venäläiset A-lonkat ja Grayn emän isällä Art Platinum PR Nettl Greitilla on itse asiassa Suomessa lausutut A-lonkat (joita ei vain ole saatu koiranettiin näkyville, kun kyseessä on statukseltaan sukupuukoira), joten se hieman helpottaa, vaikka kyseiset lonkat ovat toki jo hieman pidemmällä sukutaulussa. Vipin lonkat ovat B/B eli ihan kelvot ja mulle riittävät ja sen vanhemmilla Eddyllä A/A ja Bellalla B/B. Kaikin puolin hyvät siis. Vanhempia ja isovanhempia katsottaessa ei siis löydy muuta kuin A- tai B-lonkkaa, joten senhän pitäisi luvata hyvää. Vipin isovanhemmilla on kuitenkin kaikilla joko B- tai C-lonkat eli astetta huonommat ja kuten sanottu, noista venäläisistä tuloksista en uskalla olla niin varma. Ja koska lonkat on snautserilla se yleisin ongelmakohta, niin tulokset kyllä jännittää. Tiedän ihan hyvin, että sieltä voi tulla oikeasti ihan mitä vaan. Onneksi snautsereilla ei kuulemani mukaan C-lonkat useimmiten oireile ja niiden kanssa voi harrastaa useimmiten agilityakin ihan ongelmitta. Uskoisin, että todennäköisimmin Velhon lonkat tulee olemaan A-C-akselilla. Hyvät lukijat, tiedätte sitten, että kun ne tulokset koiranettiin pamahtaa, niin jos lonkat ovat A = olen tyytyväinen, B = aavistuksen pettynyt mutta kuitenkin ihan tyytyväinen, C = olen pettynyt, ja huonompi kuin C = olen järkyttynyt ja luultavasti vannon etten ikinä enää ota koiraa vanhemmista, joista molemmilla ei ole suomalaista lonkkatulosta 😂. Noh nauru sikseen, kyllä se C:tä huonompi tulos olisi todella kova kolaus. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin myös kyynärissä mikä tahansa muu kuin puhdas 0/0 on kolaus ja silmissä muu kuin puhdas tai lievä distichiasis. Mutta mitkä tahansa ne tulokset sitten ovatkin, niin niiden kanssa on elettävä. Koira itsessään ei miksikään muutu tuloksista huolimatta ja onneksi Velho on aivan ihana ja rakas kaveri, joka on myös ollut arjessa täysin terve tähän mennessä - lääkärissä ollaan käyty vain penturokotuksilla. Toivottavasti terveys jatkuu.

Kylläpä tästä tuli pitkä terveystarkkipohdinta! Mulla on vähän taipumusta ylianalysoida ja -miettiä kaikki, ja kun päästän itseni "ajattelemaan ääneen" tällä tavalla niin tuloksena on vähän käsistä lähtenyt romaani 😂.

En ole nyt hetkeen oikein ottanut uusia kuvia Velhosta, joten kuvituksena tässä postauksessa järveilyä toukokuun lopulta.