Velho 8 kk ja Lahti RN

Tänään tuli täyteen kahdeksan kuukautta ikää. Säkäkorkeus on mitattu viimeksi pari viikkoa sitten, jolloin se oli 47,5 cm, paino joskus viikko sitten jolloin se oli 17,3 kg. Karva lähti kokonaan viikko sitten ekan näyttelyn jälkeen, joten nyt täällä asustaa pieni pehmeä jääkarhunpoikanen. Nyppimisurakkaan meni ehkä max kaksi tuntia kahdella ihmisellä, ei mitenkään tolkuttoman kauan siis kuitenkaan. Karva oli todellakin valmis nypittäväksi kokonaan alas. Se oli jotenkin ehtinyt päästä niin pitkälle, että jos olisi yrittänyt rullata niin olisi tullut vain kaljuja kohtia, joten päätös oli selvä, heti näyttelyn jälkeen koko turkki alas ja aloitetaan kasvattamaan alusta. Selvää on siis, että Velhoa ei olla ilmoitettu mihinkään lähiaikojen näyttelyihin, ja tuo Lahden esiintyminen jäi sille pentuluokan ensimmäiseksi ja ainoaksi. Seuraavaksi sitten junnuluokkaan, tosin vielä en vielä tiedä tarkkaan että minne. Kovasti suunnittelen jo kevääksi ulkomaan näyttelyreissuja 😉.

Alla on Velhon 8 kk -seisontakuva, ja vaikka se on pohjavillalla ja vaikka kamera oli tarkentanut kaikkialle muualle paitsi itse koiraan, niin ei hitsi tämä kuva on kyllä mun kaikkien aikojen suosikki-seisontakuva siitä! Hännänpään kiehkuraa lukuunottamatta sillä on mun mielestä kaikki kohdallaan ja se on aika lailla täydellinen - snautseri mun makuun 😍.

Velho 8 kk

Tosiaan oltiin siis sunnuntaina 19.1. Lahden ryhmänäyttelyssä sekä Velhon että Ukon kanssa. Ukolla ei nyt ollut tuolta mitään saavutettavaa kun se valioitui koko potin kera messarissa, mutta otettiinpa kuitenkin mukaan kun se sinne oli jo aiemmin ilmoitettu. Tuomarina Lahdessa oli Tuire Okkola. Velhon kanssa käytiin ensimmäisenä kehässä ainoana pentuluokassa. Olin vähän uumoillut, että se saattaisi alkaa Vekkuloimaan kehässä, mutta mitä vielä, käyttäytyi oikein kivasti. Oltiin käyty edellisellä viikolla näyttelytreeneissä, joka oli kyllä ollut hyvää harjoitusta sekä näyttelyesiintymiseen että rauhoittumiseen muiden koirien lähellä ja läsnäolossa. Näyttelyssä tuomari tuumasi heti ensimmäiseksi että "tää on läski", johon hymähdin vaan, että niinkö. Hän vastasi heiluttamalla Velhon kroppaa "hyllyy joka puolelta" 😂. Onneksi en ole ihan kauhean herkkänahkainen tuommoisesta! Todellisuudessa nyt karvojen "alasajon" jälkeen näkee kyllä, ettei se läski ole. Sillä on vielä sellaista pennun löysyyttä kropassa, ja pitkä paksu karvapeite korosti sitä, sehän antoi itsestään vielä karvoissa ollessaan vähän sellaisen vaippapöksyisen vaikutelmaan, ja kroppa todellakin "elää liikkeessä", kuten tuomari kirjoituttu nätimmin arvosteluun 😄. No, me Velhon kanssa hyllyttiin menemään kehässä, se malttoi sekä seistä että ravata pääsääntöisesti oikein mukavasti. Tuomari vielä - liittyen tuohon Velhon lihavuuteen - jotain selosti terriereistä ja vertasi, että "jos mulla olisi tuollainen staffi, niin" ja pudisteli päätään 😅. Ajattelin heti tuomarin ensimmäisten kommenttien jälkeen, että ei me nyt varmaan sitä KP:tä saada, mutta niin vain mulle kuitenkin ojennettiin sieltä se KP-ruusuke, ja samalla tietysti sitten ROP-pentu kerran ainoa pentuluokassa oltiin. Arvostelu oli oikein kiva: "7,5 kk. Hyvänkokoinen, kauttaaltaan sopusuhtainen urospentu, joka tänään hieman tuhdissa kunnossa, liikkeessä runko elää. Erinomainen pigmentti. Hyvä purenta. Hyvä pään pituus. Hyvät silmät, korvat ja ilme. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu joustavin askelin. Esitetään hyvin." PEK1 KP ROP-pentu. Saatiin sitten vielä kehän päätteeksi tuomarilta kiinteytysvinkkejä 😄.

Ukon vein kehään avoimessa luokassa - se oli ilmoitettu ennen valioitumistaan - ja siinä missä Velho yllätti mut positiivisesti esiintymällä oikein kivasti, niin Ukko taas kyllä yllätti negatiivisesti olemalla ihan liian malttamaton ja ylivilkas kehässä. Se ei jotenkin meinannut mitenkään pysyä paikallaan, vaikka juoksuosuudet menikin hyvin. Tuomarikin jossain kohtaa tuhahti vaan, että "noh, pysyis nyt hetken paikallaan", ja täytyy sanoa, että itsellä oli ihan samat fiilikset 😂 Oli sellanen hiki hatussa -fiilis kun hoin, että seiso, paikka, paikka, ja toisella kävi tassut vaan koko ajan. Messarissa se kyllä esiintyi paljon paremmin, oma paras veikkaus tämänkertaiselle "yliesiintymiselle" on se, että Ukko on viime aikoina ollut tosi kovasti tyttöjen perään ja se varmaan aiheutti jonkinlaista ylivilkkautta kehään. Ukolle kuitenkin luokkavoitto ERI:llä, mutta SA:n suhteen jäätiin tällä kertaa nuolemaan näppejä. Vitsailtiin jälkikäteen, että kun Ukolla ei ollut mitään varsinaista saavutettavaa, niin se päätti laittaa koko homman ranttaliksi ja vaan pitää kunnolla hauskaa 😄.

Koko rodun voitti nuori Venäjän tuontiuros Invidia Dios Prediletto, joka oli ekassa näyttelyssään. Kyseinen uros asuu sattumalta samalla asuinalueella millä me Velhon kanssa, vaikka ei olla satuttu varsinaisesti lenkeillä tapaamaan. Eipä niitä muita keskarisnautsereita tällä alueella taida näiden kahden lisäksi asuakaan, joten voi todeta, että meidän asuinalue pärjäsi aika hyvin, kun molemmat koirat oli roppeja 😆. Tämä uros kuitenkin meni vielä paljon pidemmälle ja voitti rodun lisäksi ryhmän ja oli lopulta BIS2! Onnea Kamun tiimille huikeasta näyttelyuran aloituksesta!

Velho poseeraa palkintojensa kanssa ensimmäisen näyttelynsä jälkeen

Me ollaan Velhon kanssa käyty kahdella korvaavalla kerralla saamassa rally-tokon alkeiskurssi päätökseen, ja ensi kuussa aloitetaan jatkokurssi. Samalle kurssille on tulossa myös toinen snautseri, Velhoa pari kuukautta nuorempi Dallas, joten hauskaa tulee olemaan. Toivottavasti kurssin ohjaaja ymmärtää rodun luonnetta! Vaikka kyllä mun täytyy sanoa, että Velho on varmaan snautseriurokseksi aika miellyttämisenhaluinen. Vertaan sitä nyt Ukkoon, Velho motivoituu myös sosiaalisesta palkasta ja kuuntelee ja tottelee käskyjä aika paljon paremmin silloin kun on jotain muuta mielenkiintoista, vaikka on sitä Ukkoa ihan yhtä lailla koulutettu. Velho on kuitenkin siinä mielessä ihan snautseri, että se on kovin häiriöherkkä ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostelisi kovasti - etenkin ne muut koirat. Tuolla rally-tokossakin on saanut tehdä aika paljon työtä sen eteen, että se malttaisi koko ajan olla kiinnostunut vain musta. En pysty samalla tavalla tekemään sen kanssa siellä seuruuta niin, että ei olisi nami koko ajan kädessä odottamassa, koska pitää varmistaa että sen huomio on mussa ettei se lähde yhtäkkiä singahtelemaan reunilla olevien koirien luo. Vaikka alokasluokan liikkeet onkin aika lailla hallussa, niin keskittymistä, häiriönsietoa ja palkkausväliä pitää siis treenata vielä kovasti. Agility me aloitettiin kuun alussa myös ja ollaan nyt muutaman kerran käyty, siitä tyydyn vain sanomaan, että on hurjan hauskaa ja Velholla tuntuu olevan siihen luontaista innostusta ja draivia. Velhon Instagramista (@yerawizardvelho) agility -kohokohdasta näkyy vähän kolmannen treenikerran meininkiä.

Nyt kun tää talvi on ollut ihan surkea, niin odotan kyllä jo aika malttamattomana keväitä ja parempia säitä! Saisi kivempia ulkoilukuviakin Vekusta.